Säätöä

No niin. sketchUp ei tulluyt koneelle, Inkscapen sain koneelle kuitenskin ja hankaluuksien ja turhan kikkailun ja tietämättömyyden seurauksena sain tehtyä jonkunmoisen aku ankan. Sitten jos se on siirrettävissä vielä tähän....

 

Rumahan se on, mutta tulipa kokeiltua...

No terve.

Olen tässä yrittänyt ladata SketchUp:ia, mutta ei se suostu! inhoittavaa tämmöinen. ALuksi kone suostu ihan mukavasti töihin, mutta installoinnin lopussa tulee rasti, että ohos! tuli ongelmia, ei onnistu ja nyt kone on puolituntia "Rolling back action". Eikä naisen veistäminen edennyt tänäänkään tarpeeksi nopeaan.

turhautumista ja avautumista?

Viikko alkoi äärimmäisen huonosti.  Maanantai oli nimenomaan maanantai, eikä töistä oikein tullut mitään. välillä nyt kävi veistelemässä naista ja siinä se oikeestaan olikin. Päivää ei paljoa auttanut se, että taas huomasi koko osaston ongelmat.  Aamulla vanhemille opiskelijoille mainittiin, että ykkösistä kaksi on hienosti jatkanut heidän hommiaan ja tuplanopeudella, ilmeisesti osalle se asia oli liian vaikea sulattaa, koska narinaa kuului. Homma oli tehty huolimattomasti ja väärin. En ymmärrä mitä valittamista on, jos ei itse ole ollut paikalla ja antanut esimerkiksi ohjeita tekotavasta, jos se nyt on niin maailman kaatavaa. Tekisivät itte sitten nopeammin, jos ei toisten kädenjälki miellytä.  Ilmeisesti olen ryhmäytynyt ihan hyvin, kun muiden puolesta harmittaa näinkin kovasti.  Muutenkin meininki osastolla harmittaa aina välillä. Sitä vain tuntee olonsa niin  syrjäytyneeksi, kun ei kaikkien kanssa osaa oikein jutella, eikä muutenkaan pääse samalle tasolle henkisesti. Apua ei tarvita, vaikka tarjoaisi ja joskus vaikuttaa että meitä katsotaan nenänvartta pitkin, mutta kai se on tavallista tämmöisissä yhteisöissä, tiedä häntä...

Mutta tiistaihin. Oli harvinaisen turhauttavat ATK-tunnit. Käyteltiin scetch-upia ja piirreltiin teatterikatsomo ja lava. Ei siinä muuten mitään, oli oikein mielenkiintoista, mutta se vauhti! Ei vaan pysynyt kelkassa mukana ja oli hankalaa, mutta valmista tuli kuitenkin. Puupuolella oli kanssa aika saamatonta. Sain nyt kuitenkin höylättyä salkun molemmat reunat päältä suoriksi ja katkottua sopivan mittaisen palan saranaa (rälläkällä!!!) ja tehtyä sille upotukset. Ei mitään mainittavaa siis, toisin kuin Jenna ja Tanja, jotka tekivät toiset salkut ja pääsivät jo liimausvaiheeseen ja Hemppa, joka jaksoi kikkailla itselleen hienon saranamekanismin.
Odotan huomista toiveikkaana.

valmistumisia

Keskiviikkona ja torstaina jatkoimme paka-kylttejä. Keskiviikkona parantelumaalaillimme ja lakkasimme naikkoset ja liimasimme kepukat pohjiin kiinni, joihin olimme lisänneet pyörätkin. Paljon muuta ei oikein voinut, koska pintojen täytyi rauhassa kuivua. Siinä sivussa autoimme siivoavia luokkatovereitamme erinäisissä hommissa ja loppupäivällä piilottelimme kahvitilan katossa olevia piuhoja. Oli tarkoitus myös kiinnitellä puutuvia kattoelementtejä, mutta sitä emme kerenneet ja sitäpaitsi Hemppa ja Riikka saivat torstaina itselleen sen homman.
Torstaina kasasimme telineet ja Jennan jäädessä vielä petraamaan maalijälkiä, ryhdyin Tanjan kanssa kasaamaan kuvauspistettä telineille. Päädyimme siihen, että parasta olisi kuvata telineet "metalliosastollamme", koska siihen saimme mustat verhot taustaksi, emmekä välttämättä olisi niin pahasti tiellä. Tanja siivosi alueen ja minä hain kuvaustarvikkeita. asetimme lattiallekin mustan verhon, jonka kiinnitimme nuppuneuloilla roikkuvaan verhoon, jottei tulisi vuotoja. Kuvauspaikalle hamstrasimme kolme lamppua telineineen ja himmentimen valopöydän kera (ihan vain vaikka oppiaksemme käyttämään niitä.). Oli tosi hyvä, että meitä oli kolmen ryhmä, koska vihdoin mekin pääsimme koskemaan valaistulaitteisiin, kun ne jotka asian jo osaavat olivat muissa hommissa. Eli voitto!  Saimme kuvat otettua ja siivottuamme jälkemme veimme telineet asiakkaalle. Työn jälki kelpuutettiin ja tuotoksista vaikutettiin olevan tyytyväisiä.

Näillä eväillä on hyvä aloittaa viikonloppu, ellei nyt eksy koululle tekemään rästihommia.

Opettajana opettajan paikalla... Palkatta.

Toim. huom.

Tämä video on siis Hempan lisäämä tänne (ilman minun lupaani).

Kyseessä on tiistain puutyötunnit, joilla jatkettiin salkkuja. Saimme kannet sahattua, jotkut ongelmitta, toiset ei. Ja sitten puristettua ne tällä hydrauliprässillä(?)kiinni reunoihin. Videolla näkyy koneen toimintaperiaatteet. Tämän jälkeen reunat jyrsittiin irti ja minä jyrsin väärään suuntaan ja opetin Joelille samat mokat. Jyrsinnän jälkeen (opeteltiin myös koneen kasaus ja purku) sahattiin salkku auki, seuraavalla viikolla on aika höylätä sahan jättämät pykälät pois.

katsaus

Vielä tuosta loppuviikosta. Mitäpä tuli tehtyä? Turhaa työtä paljolti. Keskiviikkona oli Paka-telineiden vuoro saada maalia pintaan.  Mietittiin maalisävyjä ja sekoitettiin niitä, pitkään sohlattuamme saimme tyydyttävät värit aikaan ja jokainen meistä (Jenna, Tanja ja minä) sai yhden kolmikon maalattavakseen. Kaksi kerrosta pintaan ja torstaina jatkoa. Torstai olikin se ongelmallisempi. Omat maalailuni olivat menneet aikalailla pyllylleen ja olin tehnyt hommat huolimattomasti, joten korjailin sitten mokiani. Kaikkien telineissä vähintään yhdessä naikkosessa oli liian tiukka kolo, mistä harjan varren olisi pitänyt mennä läpi, joten jouduimme Tanjan kanssa hiomaan koloja avarammiksi. Jenna käsitteli pohjat uudelleen, koska olimme maalanneet pohjat aikanaan mattapintaisiksi, joten nehän olivat naarmuja täynnä. Näin kävi myös naisten kanssa, joten lakkaa on heidän pintaansa vielä pistettävä. Mielestäni tämä projekti on ollut liian hankala monestakin syystä. Ensinnäkin tekijöiden määrä ja paikallaolo on vaihdellut runsaasti ja vääriä päätöksiä on tehty paljon senkin takia. On vaan hankalaa, kun sovitaan porukalla, että tehdään näin ja näin ja sitten parikin tyyppiä jää sitten tulematta seuraavalla kerralla ja työt täytyy jakaa uudestaan, eikä se miellytä kaikkia. Toiseksi ryhmän kommunikaatio ei pelaa vieläkään niin hyvin kuin pitäisi. On paljon erimielisyyksiä ja kompromissejä tehdään paljon, joskus vääriäkin ja se omasta mielestäni haittaa työskentelyä paljon. Nämä nyt tietenkin on omia ns. kärkkäitä mielipiteitäni ja muut voivat ja varmasti ovatkin eri mieltä. Kaipa tämä homma silti saadaan ensi viikolla valmiiksi asti. Toivottavasti.

Keppien pidikekappaleet puristuksessa

Pohjat maalattuina

Vielä maalaamattomat akat pystyssä

Emme kuitenkaan näitä päiviä vietetty pelkästään maalaamalla yhdeksää puunaista kannatin tikkuineen, vaan tutustuimme myös osaston uusiin työvälineisiin ja -koneisiin. Vaikuttivat päteviltä ja oli mielenkiintoista tutkia toimintaperiaatteita, harmittaa vaan, kun siihen ei ehtinyt niin paljoa käyttää aikaa, kun oli ne naiset työstön alla. Ehkä tässä on aikaa vielä näperrellä ja testailla niitä. Niitä metallivälineitä odotan eritoten, mutta se taitaa olla turhaa toivetta.

Te-ho-kas-ta

Maanantai meni lomasta huolimatta kutakuinkin hyvin. Alku tietenkin aina hankalaa, ensimmäiset tunnit olivat täyttä tuskaa ja väsymystä, mutta jossain vaiheessa työskentelyyn ilmestyi flow. Sain patsaani rintoja pienennettyä ja muotoiltua, myös koukussa olevan käden sain kaivettua esiin.

Myös tiistain aamupäivä meni mukavasti, salkkuun saatiin vanerin pätkät leikeltyä ja hiottua. Myös sahasimme kappaleemme jiiriin ja lopuksi vielä teimme liitoksen lamellien avulla. Jee! Saas nähdä kuinka nämä atk-tunnit menevät...
Tässä nyt alkutuntien tuotosta:
Eli tämä on tehty adobe illustratorilla ja mallin on Harri hakenut internetistä oletettavasti. Nenä olisi nyt voinut olla musta. Mutta täytyy sanoa, että on kyllä minulle jotenkin erityisen hankalaa pysyä mukana Harrin tahdissa, kun en näitä tietokoneita muutenkaan ymmärrä...

Läpimurto!!!

heihei ja mahtavaa!!! Onneksi päädyin katsomaan Amadeuksen extratja mitäs sieltä löytyikään? No kuva siittä pyörätuolista ja siellähän on takana pyörä!!!! Eli, pienoismallista saattaa tulla joskus jotain! jeee!