keskiviikko 29. syyskuuta 2010

keskiviikon kolinat

Tämän vuoden viimonen opo-tunti, keskityttiin ryhmään ja sen toimintaan. Porukoissa kirjoitettiin ryhmän omat säännöt. Meillä oli mun mielestä hieno säännöstö, oli sääntöjä, kuten mm. "jokainen tiskaa oman mukinsa", "toisten työkaluja lainatessa on kysyttävä lupa ja pidettävä niistä huoli", "kahvin valuessa ei ns. saa vetää välistä", "keskustelua" ja  "huonoa päivää ei tarvitse jakaa muiden kanssa". Oli muitakin hienoja, mutta nuo nyt ensiksi muistan.
Loppupäivä olikin puutyötunteja. Jatkoin lastaprojektia vannesahalla ja kun olin siirtymässä hiomakoneelle, homma tyssäsi siihen, koska koneella tehtiin tärkeämpiä töitä kuin minun lastani. Sain tehtäväkseni tehdä ryhmän ensimmäistä harjoitustyötä, jonkinlaista kehystä, joka täytyy sahata käsipelillä japanilaisella sahalla. Ei sujunut. aina meni vinoon ja pieleen ja niin edelleen. Kun hermot lopulta menivät monen pieleen menneen palan takia, jatkoin lastaprojektia jo rauhoitetulla hiomakoneella. Aikaa siihenkin suttaantui, mutta sain kapulasta ihan hyvän ja siirryin hiomaan sitä käsin 100:en paperilla. Tämä homma jatkuu sitten kun on jatkuakseen, vähän Eilan kanssa puheltiin, että voisi jotain liosäopetusta yrittää ujuttaa jonnekin, eli sitä odotellessa.

Tänään oli venäjän tunnit, joten en saa aikaiseksi laittaa niitä kuvia julkaisukuntoon ainakaan tänään.

tiistai 28. syyskuuta 2010

summa summarum

Elikkäs tässä klönttinä kirjausta perjantaista, maanantaista ja ehkäpä myös tästä tiistaistakin.  Perjantaina siis jatkoin yksikseni hyllyprojektia, tosin vain sen verran että käänsin Heimon avustuksella hyllyn toisin päin ja sekoitin maalin ja maalasin hyllyä hieman lisää. Kun sain hyllyn maalattua, jatkoin sitä neliölaattahommaa. Maalasin kaksi laattaa lisää, toisen tummanpunaiseksi ja toisen beigeksi, myöhemmin laitoin lakkaa päälle. Sitten pääsin käsiksi torstaina tekemääni valkoiseen laattaan. Tähän oli tarkoitus tehdä marmorointikuviota käyttämällä mm. silkkihuivia apuna. Käytin ovelasti hyväkseni Joelin valmistamaa maalilitkua, punaista semmoista, koska hän oli omasta puolestaan sitä käyttänyt tarpeeksi ja on muutenkin inhottavaa tuhlata aineita määrättömästi.  Kastoin silkkihuivin maalilitkuun, vedin huivin kireälle ja vetelin sitä laatan kulmasta kulmaan vähäisellä sivuttaisliikkeellä. Aluksi oli todella hankalaa, kun en täysin osannut oikeata tekniikkaa, kolmanteen ja sillä kertaa viimeiseen versiooni olin ihan suht tyytyväinen. Harjoitukset jatkukoon torstaina!


Maanantaina oli kuvaamataitoa tai mitä ne nykyään on, esteettisvisuaalisia aineita. Ja jatkoimme edellisellä kerralla aloitettua (minä aloitin silloin, muut aiemmin) taideteos suurennosta. Olin itse valinnut Salvador Dalín Flowerhead-teoksen. Ideana on siis se, että on tulostettu kuva, joka ruudutetaan, sitten ruudutetaan suhteessa samalla tavalla piirrustuspaperi ja suurennetaan ruutujen avulla sitten se kuva. Piirtäminen ei tuottanut ongelmaa, mutta jo kotona aloittamani maalaaminen ei ollutkaan niin yksiselitteistä.  Valitsin materiaaliksi vesivärit, jotka eivät ole vahvin eikä mieleisenikään työskentelytapa, mutta kai sitäkin tekniikkaa pitää harjoittaa. Maanantaissa ei siis sen kummempaa, kuin tuskailua vesivärien kanssa.




Tänään tiistaina atk-tunneilla käytiin äkkiä läpi blogit ja arvostelua, sitten menimme osastolle lavastamaan valokuvaa, joka tullee koulun esitteeseen.  Aiheeksi valittiin sirkus ja äkkiä alettiin kerätä tavaraa kuvaa varten ja Meri sekä Hemppa ottivat valaistuksen vastuulleen. Tavaraa pyöriteltiin edestaas ja eri kulmiin ja saatiin lopulta kaikkia miellyttävä lopputulos. Meitä meni myös kuvaan mukaan: Meri ja Hemppa valopöydän taakse hassun hatun ja kahvikupin kera, Tanja roikkui köysissä, Anna oli häkissä ja Joel aidan takana. Minä itse lojuin kiven päällä vankipallo nilkassani. Homma sujui hienosti ja oli mahtavaa, kiitokset vain kaikille.

torstai 23. syyskuuta 2010

tänään

oli vuorossa maalailua.  Aluksi piti valkata kaksi neliön mallista laattaa ja toinen maalata mustaksi, toinen valkoiseksi. Mielellään vieläpä siten, ettei mitkään sudin jäljet näy. liipslaaps, maalattiin ja suht tasasta jälkeä. Maalauksen valmistuttua ujuttauduin Joelin ja Hempan avuksi.  Poikien täytyi hioa viime viikon maalauspintansa pois sellaisesta hyllyköstä, koska jälki ei ollut oikeanlainen (ilmeisesti heillä oli mattapinta, joka ei tuo jäljennettyä pintaa yhtä hyvin esille kuin kiltävä). Hioin siis klossilla maalipintaa pois.

Pian minulle kuitenkin selvisi, että Sonja on yksin tekemässä omaa kaappiaan, koska hänen parinsa ei ollut paikalla. Loikkasin siis poikien remmistä Sonjan seuraan, pääsisinpähän tekemään tuon kaapin maalaushomman kutakuinkin alusta asti.  Jatkoin siis hiontahommaa vaikkakin eri kaapille.  Homma tyssäsi kuitenkin jonkin ajan päästä, koska hiomakone, jota Sonja käytti, lakkasi toimimasta. Maurin avulla selvisi, että johdossa on katkos. Siispä päädyinkin sähköhommiin: Putikka irti, johdot irti, johdosta pätkä pois ja sitten se kuorittiin ja kuparilangan pätkät pyöriteltiin yhteen ja sitten kaikki takaisin. Olin jo ehtinyt ajatella, ettei sähköjohtojen kuorintaa tarvitse aikoihin enää harrastaa... Mutta toimipas vehje sitten taas.

Hionnan jälkeen sekoitimme pohjamaalin. Ihanaa kirkkaanpunaista!!! Taisin kyllä välillä käydä lakkaamassa mustan ja valkoisen laattani.  En nyt muista, mikä oli se pinta, mitä olimme tekemässä mutta ilmoitan sen myöhemmin.  Niin tehtävänä oli siis tehdä hyllystä sen näköinen, että se olisi jotain muuta materiaalia, kuin mitä se oikeasti on.  Saimme pohjamaalin vedettyä pintaan, kun päivä olikin jo lopuillaan, eli telojen, sutien ja maaliastioiden pesuun ja paikat jonkinlaiseen järjestykseen.

Tänään olin ehkä enemmän perillä asioista kuin ti-ke -tunneilla, ehkä kun asia oli hieman tutumpaa. Mitä nyt ongelmia on ruuvien aukaisusuunnassa. Eihän sitä nyt voi aina muistaa, mihin suuntaan pitää väännellä, vai... No ehkä nyt muistan vaikka sitten senkin.

Kuvia otin ihan reilusti tänään, mutta on ensin hoidettava  koneelle hieman tilaa, jotta niitä saa mihinkään. Unohdin myös picasan käyttäjätunnuksen. Mutten salasanaa. Että ihan pihalla ehkä sittenkin.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Puupää!!!

Tänään olikin sitten omalta osaltani ensimmäiset ihan tekemis-tunnit. Puutöitä siis vuorossa. Muut ovat tähän mennessä tehneet parit kehykset, paistinlastan ja leikkuulaudan nyt ainaskin, osa varmasti tehnyt jo muutakin. Eila meinasi ensin, että aloitan paistinlastasta. Onneksi Annalla oli leikkuulauta tekemättä myös, joten päätettiin, että teen Annan kanssa yhtäaikaa laudan ja kun laudat on liimauksessa, voin aloittaa lastan tekemisen.

Puupuolelle siis ja lankkuhyllylle katselemaan sopivaa puuta.  Mutta ei siitä paljon mitään tullut, kun ei tiennyt mitä niistä nyt katsoo. En tiedä puista paljon mitään. Eukalyptuksen saatan tunnistaa ja se siitä. Mistään mitoista, jne. ei ollut mitään hajua, joten katseltiin vain hyvän näköistä, suht suoraa pätkää ja silleens. Hetken päästä saimme kuitenkin ohjeet (ihan ymmärrettävää, ettei yhtä kaksikkoa voi kaiken aikaa neuvoa, kun on muitakin olemassa) ja pääsimme aloittamaan työskentelyn. Puuksi valitsin opettajan mainitseman männyn. Ei ehkä näteintä, mutta puuta kumminkin. Aluksi piti päättää koko: leveys, pituus ja paksuus ja (käsi)sirkkelillä leikellä sitten lankku pienemmiksi pätkiksi. Tasohiomakone taisi olla se laite, jolla toinen sivu ja kylki vedettiin hieman tasaisemmaksi sirkkelöinnin jälkeen ja sen jälkeen oli ilmeisesti oikohöylä. Sillä riipaistiin levy sopivaan mittaan.  Sitten siirryttiin pyörösahalle (itse sanonut sitä laitetta aina sirkkeliksi), jolla sahattiin lankusta pienempiä rihmoja. Seuraava vaihe taisikin olla liimaus. Tärkeää oli asetella rimat siten, että syyt/vuosirenkaat eivät olleet samansuuntaisia päästä katsottuna. Jos ne menevät samaan suuntaan, lauta ei ole kestävä ja vääntyykin vielä kaiken lisäksi. Kun syiden muodot kumoavat toisensa, ne vääntävät eri suuntiin, eli vetelehtimistä ei synny.  Puristimet siis paikalleen, puut järjestykseen, liimaa väliin, puut jonoon ja kiinni toisiinsa ja puristimet kiinni.

Liimalautojen liimautuessa aloitinkin sen paistinlastan teon. Valitsimme opettajan kanssa minulle koivua materiaaliksi ja sain heti kaksi kapulaa, jos toinen meneekin pieleen (tein muuten leikkuulautojakin kaksi, kun sainkin lankusta enemmän rihmoja kuin olin laskenut saavani).  Sahailin siis kapuloita hetken vannesahalla (tuttu kone!), mutten ehtinyt muotosahaukseen, kun liimalaudat pitikin jo ottaa pois liimauksesta. Liimaus oli onnistunut hyvin, aikaa vain tuhrautui kauheasti, kun liimanrääppeitä piti raapia laudasta pois, etteivät koneet pillastu.  Laudat vietiin taas oikohöylästä läpi (taidan sekoittaa koneet tässä) ja sitten isommasta superhiomakoneesta, jolla otetaan vain kymmenyksiä irti, ei millejä.  Siinä sitä sitten aikaa menikin, kun isommassa laudassani oli joku kraapale ja yritin päästä siitä eroon. Otin materiaalia pois yli 10mm ja siellä se silti paistoi! Kun Eilalle tätä näytin, hän sanoi, ettei sitä saakkaan pois, että se on niin syvällä puussa.

Seuraavaan vaiheeseen, eli viisteet lautaan pyörösahalla. terää käännettiin 45 astetta ja sahattiin ylimääräiset pois. Pieniä kommelluksia sielläkin, eli olen siis koko päivän tuntenut itseni täydelliseksi idiootiksi, kun en aina ymmärrä yksinkertaisintakaan juttua ja olen vaan ymmälläni kaikesta. Toivottavasti siihen tulee muutos. Sain kuitenkin ihan paljon aikaan, leikkuulaudat ovat hiomista ja öljyämistä vaille valmiit ja lastan suhteen tiedän, mitä tehdä seuraavaksi.

Koska koulussa ei ole vielä tarpeeksi (en kestä noita kahta ensimmäistä neljän tunnin päivää), aloitin tänään Sastamalan opistolla vielä venäjän jatkokurssin. Haluaisin kauheasti työssäoppimaan ulkomaille, esim. Venäjälle, josta on hyviä kokemuksia edellisen koulun TO-jaksolta ja muutenkin. Venäjän kieli on muutenkin ihana ja olen pitkään jo halunnut jatkaa kielen opiskelua, kuten muitakin kieliä, joita ei tosin täälläkään opeteta. Siitä nyt on kuitenkin jo kahdeksan vuotta kun olen kieliä opiskellut, mutta täältä noustaan vielä!

maanantai 20. syyskuuta 2010

ahdistus kourallisessa tomua

Morjens.
Toinen päivä koululla menosssa, atk-tunnit. Tämä onkin ehkä se mikä eniten pelottaa.  En muutenkaan ole mikään loistava tietokone-asiantuntija, niin pelottaa aikalailla paljon, että putoan tai olen jo pudonnut koko hommasta.
Ja heti saatiin tästä esimerkki! Tehtiin kokeilu picasalla ja kone lähti heti miettimään asioita (myös minulla kesti hetken löytää se pahuksen ohjelma koneelta). Eiköhän muilla ollut klippi valmis, kun minä sain sen ohjelman auki. Mutta onneksi sain kuitenkin pätkän tehtyä ja lisäänkin sen nyt tähän sitten.