Fondia tralalalalaa!

Viime aikoina olen tosiaan väsännyt fondiani. Koska aiemman harjoitelmani värit olivat aivan nurinkuriset, harjoittelin värien kanssa käyttäen vesivärejä. Tässä hieman tuloksia. kun Jenniltä sain oikeata vesiväripaperia, alkoi homma vaikuttamaan paremmalta ja tekniikkakin ehkä hieman parani. Kyllä se välineurheilu välillä kannattaa.

Hienosäätöä vailla

Kamala suttupaperisähellys

Ei ne lisäilyt kuvaa parantaneet

Työpiste

Onhan siinä vielä omat ongelmansa, mutta eteenpäin on mentävä, nyt kun värit ovat kutakuinkin paikallaan. Isossa kaavassa voinee sitten noita perspektiivejä katsella.

Terve.

Kirjoittelin tuossa päivitystä ylimääräisestä työssäoppimisjaksoltani, mutta koska kuvat saa julkaista vasta ensi-illan jälkeen, niin päätin julkaista tekstin vasta sitten, koska on helpompi ymmärtää teksti, kun näkee niitä kuviakin. Eli isompi juttu sitten syyskuun loppupuolella, kun viimeinenkin esitys, jossa olen ollut mukana on ollut nähtävillä.

Työssäoppimisteni lisäksi sain loistavan tilaisuuden kesällä, kun Ruinsiden pojat pyysivät minua lavastamaan uusimman musiikkivideonsa. Olin aikeissa siitäkin tässä kirjoittaa, mutta ehkä sekin on hyvä jättää siihen, että video on julkaistu. Julkaisu pitäisi tapahtua tässä kuussa, että ehkä piakkoin pääsen siitäkin kertomaan sitten.

No tästä alkusyksystä sitten. Päätös valmistumisestani tuli ja se olisi sitten joulukuun 20. Toivottavasti saan kaikki määrätyt hommat tehtyä siksi. Opinnäytetyön metsästämisen olen aloittanut. Harmillista on se, että haluaisin pysyä teatterin puolella, mutta suurimmat urakat on kuulemma tehty kevään puolella. No, pitää pistää viidakkorumpu soimaan ja koittaa saada mielenkiintoinen työ käsiin.

Nyt olen kuitenkin aloittanut jälleen fondini maalaamisen. Se on taas yksi murheenkryyni. Se, mitä olin jo aloittanut on ollut aivan käsittämätön. Värit mitä olin käyttänyt eivät ole kyllä lähelläkään sitä, mitä mallikuvassa on ollut. Tänään aloinkin tutkimaan värejä uudestaan ja aloin tehdä A4 kokoon vesiväriharjoitetta. Ehkä tästä vielä jotain tulee. Ongelma on se, että en tykkää vesiväreistä enkä oikein osaa niitä käyttääkään. Mainitsin tästä Maurille ja hän toi virnistellen minulle jonkun akvarellistin käsikirjan, no, kyllä siitä pari lukua tuli luettua ja ehkä jopa voisin omaksua sieltä joitain niksejä.

Mutta kaikenkaikkiaan: Hurraa! Jälleen koulussa.

Tuossa teille pilvibongarin tervehdys, kun ei töistä ole kuvia

Tampereen työväen teatterilta

No niin, nyt se kauan aikaa sitten luvattu päivitys.

Toisen työssäoppimisjaksoni suoritin Tampereen työväen teatterilla. Jakson pituus oli tällä kertaa 9 viikkoa. Olin TTT:llä 4.2.2013 - 5.4.2013. Työ eroaa hyvin paljon viime vuoden TO-jaksosta, paljolti siksi, että olin erilaisissa hommissa. TTT:llä näet toimin puuseppäin parissa.

Olin kirjoittanut jonkun verran jo tästä jaksosta, mutta kun luin sen, päätin että kirjoitanpa koko tarinan uusiksi, oli kamalaa tekstiä.

TO-jaksoni alkoi hyvin perinteisellä opastuskierroksella, mutta koska kyseessä on suuri teatteri, en varmaan eksymättä löydä kaikkiin esiteltyihin paikkoihin. Minulle esiteltiin työvälineet ja sitten päästiinkin tekemään ensimmäistä kulissiseinää työpaikkaohjaajani Tonin kanssa. Sahasin kaapalla annetun mittaiset pätkät kulissirimaa, porasimme osaan reiät ja ruuvasimme pätkät kiinni. Kun rungot oli tehty, sahasimme vanerista sopivat palat ja nidoimme ne runkoihin kiinni. Työtahti oli verrattain ripeää ja ensimmäisenä päivänä saimme useamman kulissiseinän tehtyä ja pääsimme metallipuolellekin hieman auttelemaan, mikä on aina iloinen asia. Oli mukavaa päästä tekemään kulissirimasta näitä seiniä, mielestäni oikein mukava materiaali. Nostan tämän siksi esiin, koska olisi kiva saada tätä kouluunkin sen välipuutolppasysteemin sijaan.

Monessa seinässä oli mm. ikkunan ja oven paikat, ja niihin tehtiin karmit (hassu sana näin kirjoitettuna) ja myös ovet ja ikkunat teimme, ellei jostain löytynyt sopivan näköistä ovea.. Yhteen seinään tuli myös sellainen uloke, jota varten sahattiin vanerista erinäisiä lappuja. Tähän nimenomaiseen seinään tuli tiilikuvio. Sen saimme valmiista muoviprofiilista, jonka sahasimme ja leikkelimme tarkoitukseen sopivaksi. Kun omalla työmaalla oli hiljaisempaa, kävin auttelemassa muita tarpeen mukaan. Sahailin yhdestä lavasteesta osia pois ja auttelin sängyn kiinnittämisessä jne.

Ensimmäiset kulissiseinät

Ulokeseinä

Näin täällä hiotaan. Kiitokset Tonille mallintyöstä.

"Sahaa näitä monta kappaletta"

Tiilimallailua

Ensimmäisinä päivinä valitettavasti ongelmani täydellisyyden tavoittelusta saivat päiviin hieman negatiivisuutta. Olen siitä aiemminkin kirjoittanut, ehkä muistutukseksi siitä, että minun pitää päästä siitä eroon. Mutta suurta harmistusta aiheutti itselläni se, että ruuvaaminen ei onnistunut kuten olisi pitänyt ja työtahtini ei ollut samalla tasolla kuin muilla. Toivottavasti opin joskus ettei kaikkea voi osata heti.

Välillä oli myös taukoa kulissiseinistä, saimme tehtäväksemme rakentaa hyllyn. Piirrustuksia meillä ei ollut, vaan lavasteet ja muut kulissit tehtiin pienoismallin mukaan. Pienoismallista mitattuna hylly oli massiivinen ja valmiina oudon näköinen, selvästi liian syvä. Pian itse lavastaja tupsahtikin paikalle ja ihmetteli itsekin kyseistä kalustetta ja ilmoitti että tästä on pienoismallin mitoista huolimatta otettava syvyydestä 20senttiä pois. Ihmeesti parani sekin laitos.Lisäsimme sinne tänne ”myykiä” ja valmis, hurraa.

Tsemppausta alá Toni =)

Tehtiin myös iso ikkunallinen seinä

"Revi kirjat hyllystä"

Harvinaisen syvä kirjahylly

Mitat on kohdillaan

Melkein valmis hylly

Seuraava projektimme oli sitten erikoisin. Pääsimme rakentamaan viulun. Muuten aivan mahtava homma, mutta koska kyseessä oli sahaa-liimaa -projekti, oli liimankuivumistaukoja sietämättömän paljon, käytin tilaisuuden hyväkseni ja kehitin sivuprojektin itselleni, kun muutkaan eivät apujani tarvinneet.

Liiman kuivausuuni

Hieno sivuprojekti

Tulevat viritystapit alkutekijöissään

Viuluprojektin lopulla vaihdoin työparia, kun Marskilla oli toisen proggiksen kanssa hommaa minulle. Pääsin tekemään eriskummallisia tuoleja. Tuoleja taisi tulla kahdeksan kappaletta, joista Marski oli tehnyt jo kaksi. Jokaisella tuolilla oli omanlaisensa selkänoja, mutta alaosa oli samanlainen ja ne olivat kaikkiin jo valmiina. Tehtävänä oli siis sahata kulissirimasta sopivan mittaiset pätkät ajaa se puolikkaaksi ja tehdä runko, joka sitten vaneroitiin ja kiinnitettäisiin alaosaan. Homma oli mukavaa vaihtelua ja muutenkin mielekästä. Yhden tuolin tein ihan yksin.

Seuraava työ olikin harjoitteluaikani suurin, kun rakensimme talon. Ensin teimme takaseinän ja sivuseinien rungot. Minä ja Hanna laudoitimme takaseinän etupuolelta, laitoin itsekseni takapuolelle myös lautoja, jotta valot menevät sitten esityksessä nätisti. Tein myös hienon oven takaseinälle. Tämän jälkeen nostimme takaseinän pystyyn ja laudoitimme Tonin kanssa sivuseinät, joita taas paikkailin takaa. Kun loput seinät olivat ovineen (Toni teki sivuseinäin ovet) valmiit, nostimme seinät pystyyn ja kiinnitimme toisiinsa ja aloimme kiinnittämään kattohirsiä, joita Hanna oli tehnyt. Muut jatkoivat katon kanssa, Toni oli tehnyt pirttikalustoa ja minä menin sitten avustamaan yhden tuolin väsäämisessä.

Koska kattotiimiin ei mahtunut, sain tehtäväkseni hakata lautoja kuluneen ja rähjäisen näköiseksi ja sitten sain tehdä pirttiin niistä lattian. Myös ”pikahylly” päätyi minun tehtäväkseni. Suurin osa talon taakse laittamistani laudoista oli osin turhaan laitettu. Niitä revittiin pois ja pistettiin takaisin, kunnes jälki oli hyväksyttävää.

Ja me tehtiin niin hienoa jälkeä

Ja meillä oli niin hauskaa, hah hah hah hah hauskaa.

Autoin Tonia tuolin teossa.

Mittakaavakuva, kun niin kamalasti tykkään olla kuvissa

Talohommasta päästyäni siirryin jälleen Marskin kanssa työskentelemään. Teimme erinäisiä kulissiseiniä, jotka oli osin vaneroitu molemmin puoli, osin vain toiselta puolelta, koska niitä tullaan liikuttelemaan näytelmässä. Seinät tulevat tiettyyn kohtaan lavaa ja saadaksemme homman toimimaan täydellisesti, kävimme mittaamassa paikan päällä seinän kohdan ja liikeradan, kun seinä "avataan", ettei seinän reunat mene lavan ulkopuolelle. Tärkeää oli myös saada oven kohdat paikalleen ja laskea teatteripyörien oikeat paikat.

Kun Marskin hommassa oli hiljaisempi hetki, auttelin jälleen muita. Tällä kertaa teimme sellaista kaatuvaa seinää. Tähän nidoin listoja yms.

Nautin oikein paljon Tampereen työväen teatterilla suorittamastani työssä oppimisjaksosta. Opin hyvin paljon pikkuniksejä ja ehkä myös tarkkailemaan työtäni hieman eri lailla kuin ennen. Matkaa kuitenkin on paljon jäljellä. Työyhteisö oli mielestäni mukava ja kaikki ansaitsevat kiitokset suuresta avusta ja kärsivällisyydestä kanssani.