Aikaansaatua

Jaa-a, viikko edellisestä päivityksestä ja tuntuu, että on ihan hyvin edettykin. Naisen laatikot saivat viime viikolla pahvipäädyt, joiden kiinnikekohdat on kitattu ja paperoitu. Myös selän ulokkeet sain tehtyä puusta. Löysin puuosastolta hyvän pätkän "roskapuuta", johon piirsin ulokkeen profiilin. Sitten vannesahalla sahasin muotoonsa ja hioin ylimääräiset pois, hiomista jatkoin vielä maanantaina, jolloin aloin myös tehdä tukikeppejä ulokkeille. Tukikepit ovat vielä lapsen kengissään, mutta uskoisin niiden valmistuvat aika hujauksessa ja hölmöähän olisi jollei valmistuisi. Itse keppiosat tulevat olemaan ns. pyörölistaa, koska semmoisia on saatavilla ja turhaa työtä on ikävä tehdä. Haarukkaosa koostuu sitten vanerin paloista, jotka liimaan yhteen ja pyöristän.
Maanantaina sain laatikot liimattua naiseen kiinni ja kitattua pahimmat irvistelyt umpeen. Tänään oli tarkoitus jatkaa heti Suomen taidehistorian tuntien jälkeen, mutta iltapäivä menikin enimmäkseen tulleen puutavaran paikalleen roudaamiseen, Helsinki ekskursion suunnittelemiseen ja työssäoppimispaikan etsimiseen. Koska meidän luokan lähes varma työssäoppimispaikka muuttuikin olemattomaksi, on paniikki paikkojen suhteen suuri, nyt sitten jännätään tärppääkö.

Jalustalla on paikka jaloille.

Hieman piti kokeilla, miten laatikot sopii.

Laatikot kitattuina.

Hiukka lähempää.

Valitettavasti en saanut kuvia ulokkeiden teosta enkä laatikoiden kiinnityksestä, kun unhoitin kameran kotiin, mutta saahan niitä kuvia.

Pajamörön paluu

Olipas taas alku viikolle, heti aamulla piti sitten työt aloittaa siivoamalla itselle työpiste. Eiköhän se edellisessä koulussani saama lempinimi pidä täälläkin paikkansa, eli nimenomaan juuri tuo pajamörkö. Mutta kai se on ihan positiivista jossain mielessä, että työpaikan siivottomuus harmittaa, siinä on vain se, että siinä pilaa oman päivänsä kun häiriintyy toisten sotkuista ja kyllä, omastakin.

Mutta töistä: Nainen edistyy, ei enää niin hurjaa vauhtia, mutta edistyy. Maanantaina leikkasin naiselle styroksista jalustan ja aloin päällystää sitä, mutta ohops! Päällystyspaperi loppui ja Mauri unohti hakea sitä. Hioin sitten laatikot ja aloin leikkaamaan niihin paksua pahvia päätyihin, hieman hölmösti senkin aloitin, mutta paransin kuitenkin sitten loppuun päin. Tänään sitten taivuttelen ja liimailen niitä palasia yhteen ja laatikoihin kiinni ja kysäisenpä kun ehdin niin sitä paperia. Ehkä tästä vielä jotain.

Aamulla käväistiin Anitan tunneilla kirjastossa ja Pukstaavissa. Oli virkistävä aamupäivä.

Paluu sorvin ääreen ilman sorvia, eli tylsästi vaan paluu

Nyt sitten on aloitettu taas tämä aherrus koulutyön merkeissä. Ensimmäinen viikko meni kutakuinkin mukavasti pientä omantunnon kolkuttelua lukuun ottamatta. Aamu aloitettiin luokan huonekalujen siirtämisellä takaisin luokkaan ja osaston joululahjojen purkaminen laatikoista ja kasaaminen. Minä ja Joel kasasimme suuren kärryn (esim. levyille) pienen kikkailun säestämänä. Hienoja apuvälineitä saimme. Osastolle oli myös ilmaantunut mm. pari nauhasantaajaa (myös sellainen jolla saan kitaraani hiottua, jos joskus sen sellaiseen vaiheeseen saan!) ja uusi lankaleikkuri styroksille.
Kuten olin ajatellutkin, töitä jatkoin siitä mihin olin jäänytkin, eli naikkosesta. Konsultaatiossa päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että kun patsas ei ole millekään asiakkaalle menossa, kuten esim. teatterille, ei kolmas pinnoituskerros ole tarpeen (hämmästyin, olin orientoitunut päällystysmaratoniin toivoen saavani kamalan pinkin hirvityksen piiloon). Tarkastelimme työtäni ja kuvia alkuperäisestä ja ensimmäisenä työlistalle tuli laatikoiden veistäminen styroksista, sitten pötkylät selkään sitten hame kitistä, koska sitä on sitten helppo kammata uurteiseksi. Styrokskoppiin siis mars!
Maanantaina olin saanut ylävartalosta lähtevät kolme laatikkoa veistettyä muotoonsa ja leikattua jalasta lähtevät kuusi laatikkoa jonkinlaisiin mittoihin. Tiistaina aamupäivän Taidehistorian tuntien jälkeen jatkoin veistelyä. Keskiviikko ja torstai menivät sitten laatikoiden päällystykseen ja hiomiseen, veistin myös suuntaa antavat pötkylätkin, mutta Mauri olikin sitä mieltä, että nehän voisi tehdä puusta, kun ei ne niin kauhean isot ole. Kaipa tämä oli ihan hvä alku koululle, mutta nyt tätä kirjoittaessa tuntuu, ettei sitä hirveästi olekaan saanut aikaiseksi. Oh, the guilt.

Masulaatikot veistettyinä

Päällystys hyvässä vaiheessa

Tätä väriä ei ole ollut ikävä.