Metal to the masses, finally.

Hip hei! Saimme suuren tilaustyön Vaasan kaupunginteatterilta, meidän tulee tehdä lavasteita tulevaan Oliver -musikaaliin. Urakkaa on aika paljon, teemme lavasteita kuuteen näyttämökuvaan, eikä edes mitään pikkujuttuja vaan suuriakin kokonaisuuksia on meillä työstettävänä.

Työt alkoivat tutustumalla teokseen. Katsoimme osastolla Oliver Twist -elokuvan vuodelta 1933 ja Oliver! -musikaalin vuodelta 1968. Saimme myös alustavat näyttämökuvat ja listan mahdollisista työkohteistamme. Osa meistä kävi myös ihan paikan päällä tutustumassa taloon, sen työtapoihin ja tulevaan lavastukseen. Onnekseni lavastaja kertoi, että heillä käytetään lavasteiden rungoissa yleisesti metallia. Hurraa! Vihdoin ehkä jopa tiedän mitä teen.

Saimme Vaasasta mukaamme rakennuspiirrustukset lavasteista ja koululla jakauduimme ryhmiin miettimään toteutustapoja ja materiaalimenekkiä. Oma ryhmäni sai mietittäväkseen Mr Brownlown huoneen, jonne teemme seinän, jossa on kirjahyllyjä ja suuri aurinkofiguuri keskellä, kaksi kirjahyllyä ja sängyn. Kyllä siinä oma aikansa meni, kunnes meillä oli tiedossa ne materiaalit, niiden vahvuudet ja työmenetelmät.

Ja yllätysten yllätys, minut laitettiin sitten metallivastaavaksi ja ohimennen päädyin myös opastamaan muutamaa tyttöstä hitsauksen ja muunkin metallintyöstön saloihin. Huono puoli siinä on se, että kun opettaa/ohjeistaa, ei hirveästi omiin hommiin kerkeä keskittymään. Mutta enpä taida valittaa tuosta hirveästi, koska meidän metallintyöstöporukka on todella hyvä ja toimiva ja tytöt on oppinut hirmuista vauhtia ja tekevät todella kaunista saumaa ja muutenkin heillä ajatuksenjuoksu on selkeämpää ja nopeampaa kuin allekirjoittaneella.

Kun olimme tarpeeksi harjoitelleet pikkukäikäleille sauman hitsausta ja kaikenlaisia kiinnitysjuttuja, saimme tehtäväksemme kärryt. Kärryjen koko oli 1000x2000, niihin tuli neljä pyörää ja materiaalina oli 50x20x1,5 huonekaluputki. Aika kivuttomasti tuo työ meni, mitä nyt ristimitta aiheutti hieman päänvaivaa.

Maarit hitsailee

Epätarkka kuva hienosta hitsaussaumasta

Runko vedinhommelia vajaa valmis

Päästyämme kärryprojektista alkoikin kunnon huhkiminen Oliverin parissa. Aloitimme työt lesken asunnon seinästä, joka rakentui kahdesta pienemmästä ja keskellä olevasta isommasta elementistä. Puolet oli kokoonpanossa ja puolet sahaamassa materiaalia seuraaviin elementteihin. Koska tämä oli ensimmäinen seinämme, oli edessämme paljon ongelmia ja odottamattomia pulmia, suklaan ja hyvän porukan avulla niistäkin selvittiin ja tiedot olivat suuremmat seuraavaa seinää aloittaessa. Paha oli vain se, että seuraava seinä oli paljon hankalampi ja monimutkaisempi. Tottakai osa asioista, joita olimme oppineet edellisen seinän kanssa olivat nyt hyödyksi, mutta tämä seinä oli kyllä aivan omaa luokkaansa. Uskon, että tämän kuvannon ihmiset menettivät ehkä muutam,aan kertaan hermonsa, kun kävimme yhden tunnin aikana useaan otteeseen varmistamaan jonkin rakenteellisen seikan tms. Mutta jälleen kerran, vaikeuksien kautta valmiiseen tuotteeseen ja itseasiassa toinen seinäelementti valmistui kutakuinkin päivässä, mikä on muiden seinien aikatauluun katsoeen aivan loistava suoritus. Eipä tässä muuta, seuraavia taisteluita päin, pian metallielementtien pitäisi olla kaikkien kasassa, kunhan lisämateriaalitilaus saapuu koululle.

Valmiiksi sahattua materiaalia

Aikalai valmis seinäelementti

Hienoja työasentoja meillä.

Fondi ja avajaisten kulisseista

Patsaan viimeinkin valmistuttua oli aika aloittaa seuraava "pakollinen" työ: fondimaalaus! Olin jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani etsinyt mieluisat kuvat ja hyväksytäänyt ne Maurilla. Meidän on siis tehtävä kaksi fondimaalausta (vähintään 4 neliömetriä), joista toinen on maisema ja toinen katukuva tms. perspektiiviharjoituksena. Kun Maurille näytin muistin virkistykseksi hyväksytyt kuvat, kommentti oli ällistynyt: "Hyi! Viemäri! Olenkos minä tuollaisen mennyt hyväksymään?". Eli perspektiivikuvani on kuvaus viemäristä ja maisemani tulee olemaan ihan perus yksi puu luonnossa. Aloitin fondiurakkani tästä viemäristä, koska koen että hankalampana se on hyvä hoitaa ensin alta pois. Tutustuin kuvaan piirtämällä sitä valopöydän avulla läpi ja sittemmin vapaalla kädellä mallia katsoen. Kun olin aikani piirrellyt ja tutustunut kuvaan, pingotin kankaan pieneen kehikkoon ja pinnoitin sen ykköspohja- US-liima- vesiseoksella. Kankaan kuivuttua piirsin liidulla kuvan ja aloin sotkemaan värejä ja ryhdyin maalaamaan. Kokonaan en saanut pienoisversiota maalattua, koska muut proggikset iskee päälle, josta suurimmasta myöhemmin.

alkuperäinen maisema

alkuperäinen perspektiivi

piirrustusharjoitteita

liitupiirros kankaalle

pienoimaalaus hyvässä mallissa

Toinen homma mitä nyt olen ollut tekemässä liittyy tähän koulun uuteen oppimiskeskukseen. Vammalaan on nyt saatu uusi urheiluhalli, jossa on myös opetustilat ravintolaväelle ammattikoulun puolelta. Siellä oli avajaiset eilen tiistaina 23.10. Koska rakennus vihittiin virallisesti käyttöön, ollihan siellä oltava "vihkinauha" ja sakset joilla nauha leikataan ja saadaan halli "avatuksi". Minulle tuotiin eräänä päivänä suurehkot sakset (räätälin sakset) ja pyydettiin kultaista maalipintaa, jonka sitten maalasinkin saksen käsisijoihin.
päivää ennen avajaisia kävimme pystyttämässä hallille 4mx8m lavan. Lava saatiin Akun tehtaalta ja se koostui kuudestatoista 1mx2m levyelementistä, joihin piirrustusten mukaisesti lisäsimme jalkoja. Itse lavan kasaaminen sujui nopeasti ja hienosti, mutta kun siihen oli vielä laitettava sivuille kangasta peittämään lavarakenteen ja tietysti messumattoa päälle. Aikaahan meni kankaan leikkaamisessa ja teippien asettelussa. Koska lava oli lainatavaraa, oli tietenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lava saadaan palautettua samassa kunnossa, kuin missä se oli saatukin, siksi teippasimme huolella roudarilla alle, johon sitten laitoimme kaksipuoleisen teipin mihin kiinnitimme kankaan ja matot. Mielestäni saimme lavasta hyvän ja siistin näköisen, avajaisetkin sujuivat hyvin ja pääsi ministeri leikkaamaan hienoilla kultasankaisilla saksilla nauhan poikki. Kun väki väheni, pääsimme sitten purkamaan lavan. Purku sujui hienosti ja nopeasti, ainoa vaan että käyttämästämme roudarista jäi kaikki liimat lavalevyihin ja aikaa jouduimme käyttämään sitten siinä, että rapsutimme liimajäljet pinnoilta pois.  Kaiken kaikkiaan avajaissysteemit menivät mukavasti ja kiitokset työtovereille.

esiintymislava

kullatut sakset ja lautanen (lautanen päällysteineen Janin käsialaa

Defeated

Kuten otsikko antaa ymmärtää, epäonnistuin aikataulutuksessani. Paljosta ei lysti jäänyt uupumaan, maalipintaa en ehtinyt naiseen laittaa.
Kuitenkin, sain ratkaistua edellisessä kirjoituksessani valittelemani kulmat. Minä ihan töykeästi vain leikkasin ylimääräisen pois ja ongelma oli sillä ratkaistu. Kun kaikki oli muuten kunnossa, aloin testaamaan pintarakennetta äkkiä veistämiini liekinraakileisiin. Kakkuprojektista oli yllättävää hyötyä, sillä päädyin tekemään naisen mekon samasta kitti-liima-mössöstä, jota käytimme suklaapinnoitteeseen. Siihen sain mukavasti tehtyä kammattua pintaa muovilastalla, johon olin kaivertanut kolosia. Kun olin saanut puolet liekeistä pinnoitettua ja kammattua, Maurilta tuli ehdotus massan värjäämisestä, kun se pinta nyt muutenkin on maalattava tummalla viininpunaisella ennen "pronssipinnoitusta". Sotkin värisekoituksen ja lisäsin väriä seuraavaan massaan, tosin kun massa on vaaleaa ja siihen lisää viininpunaista, tulos on "tat-ta-da-daa" -Vaaleanpunaista!!! Ei sen väliä, kiltisti päällystin akkani vaaleanpunaisella massalla ja kun sain sen valmiiksi, maalailin laatikoita sillä tummalla viininpunaisella. Sitten muistinkin, että ai niin, naisellahan on kaulassa huivi. Huomasin tämän tosiasian loppupäivästä, enkä siis ehtinyt muuta kuin tehdä koeversion. Leikkasin palan mustaa Molton -kangasta,  kastelin sen litamäräksi, kiersin kuivaksi ja kastoin sen tekemääni kipsiseokseen ja asettelin kankaansuiron liekkikoekappaleen ympärille. Koekappale oli tehtävä siksi, että oli katsottava, miten hyvin pystyn kankaan laskotuksen tekemään.  Seuraavana työpäivänä pääsinkin sitten laittamaan naiselle kaulahuivin. Kun olin siistinyt naisen ja kipsit ja muut massat olivat kuivuneet, maalasin sen sillä tummalla viininpunaisella ja seuraavana päivänä kupari- ja kultamaalilla.

Saman maalisävyn etsimistä

Huivi

Pohjamaalaus valmiina

Maalattu!

Tämän harjoitustyön myötä olen oppinut paljon niin materiaaleista, työtavoista kuin itsestänikin. On oikeastaan kamalaa huomata, miten huonon taiteellisen itsetunnon omaankaan. Nainen on oikeasti ihan hyvä työ, se soveltuu teatteriveistokseksi hienosti, sehän se onkin, mutta kun itse näen vain ne virheet ja mokat ja suomin itseäni kaiken aikaa huonosta ajankäytöstäni ja sittä, että kohdistan tässäkin työssä huomioni aivan vääriin asioihin ja turhaan pikkuseikkojen viilaamiseen. Haluaisin kovasti tehdä toisenkin teatteripatsaan ja kokeilla käytännössä, kuinka paljon paremmin sen toisen saisin tehtyä.

Paluu arkeen

No niin, kun kakkuset on saatu käsiteltyä, onkin aika palata ihan siihen oikeaan hommaan, eli lavasteiden rakenteluun. Jatkan ikuisuusprojektiani, joka vihdoin tulee valmiiksi, eli patsastani. Myönnän kyllä, että hävettää mielettömästi se, että olen tuhlannut kuukausia n. yhden kuukauden hommaan, mutta kai minä sitten tarvitsin kouriintuntuvaa opetusta tässä asiassa. Ehkä. Tai sitten en. Olen nyt asettanut itselleni 4:n viikon aikarajan työn loppuun saattamiseksi. Tästä ajasta olen nyt kuluttanut kaksi viikkoa.

Aikaa nyt kuitenkin meni siihen, että liekit täytyi päällystää loppuun, hioa, päällystää uudestaan ja hioa uudestaan. Sain liekit jo liimattua kiinnikin polyuretaaniliimalla. Liekit olivat jonkun verran vääntyneet päällystyksen seurauksena, joten liekkien ja naisen välillä on jonkin verran aukkoja, mutta nehän sai tilkittyä uretaanilla. Ainoa ongelman tapainen oli se, että pullouretaania ei osastolla ole, eikä tule. Mutta onneksi on tarveaineet sen itse sekoittamiseen.Kiitos Marialle ja Sinille, jotka avustivat tässä kemiallisessa "haasteessa". Pari satsia uretaania piti tehdä, että sain tilkittyä aukot.

Uretaanin kuivuessa mittailin lopullisia sijoituspisteitä ulokkeille ja niiden tuille. Onneksi Jenna oli paikalla ja antoi idean kovertaa näille puukappaleille reiät ja liimata ne siten, kun itse olin jälleen kerran suunnittellut asiat noin kuuden mutkan kautta. Kovertelin koloset ja sahailin tuet oikeaan mittaansa. Hukkapätkistä taas sain palasia laatikoiden vetimiin. Loput osaset sain harjanvarsista ja poratapeista. Kun olin veistänyt uretaanin ja kitannut pikkukolosia umpeen, huomasin harmikseni, että toisen jalan liekit jo aiemmin selittämäni vääntymisen takia olivat hieman hankalassa asennossa ja liekkien reunoissa on eriskummallisia reunoja. Minua ne häiritsevät. En tiedä saanko ratkaistua ongelmaa, vai saako ne häivytettyä pintamateriaalin avulla. Se jää nähtäväksi. Harmistus.

vetimet

Kakkusia!

Hihhei, olen ensimmäistä kertaa tässä koulussa paikalla ihan alusta asti, kun ei ole mitään teatteriproggiksia tai äitiyslomia häiritsemässä koulun aloitusta. Aivan aluksi pääsimme tekemään kakkusia, joiden tekoa on jouduttu odottamaan noin puolitoista vuotta. Kakut kun nyt eivät sinällään kuulu meidän koulutukseen, kun se on enempi tarpeistoa, mutta halusimme oppia tekniikan ja muutenkin tekemään vähän eri skaalan juttusia. Työt aloitimme tekemällä lankaleikkurille lisäosan, jolla saisimme leikattua pyöreitä käikäleitä (Työn aloitukseksi en laske sitä, että etsimme netistä kakkujen kuvia ja tutkimme eri pursotustekniikoita). Mittasimme lankaleikkurin ja sahasimme MDF -levystä sopivan palan, johon hakkasimme naulan kiinni. Pala kiinnitetään lankaleikkurillle puristimilla, styrokspala seivästetään keskeltä naulalla ja sitten lähdetään pyörittämään. Töitä jatkoimme testailemalla kermavaahdon eri mahdollisuuksia. Kokeilimme kipsiä, johon olimme lisänneet liimaa, mutta se alkoi jähmettymään niin nopeasti, ettei pursotusten tekeminen olisi sillä oikein onnistunut, mutta esim. kinuskipinnaksi se on oikein mukava. Seuraavaksi testasimme kitti-liima-vesiseosta, rakennusliimaa ja kitti- rakennusliima- vesiseosta. Näistä totesimme, että kitti -liimaseos on hyvä suklaakuorrutteeseen tai levitetyksi kermaksi, pursotukseen valitsimme kitti- rakennusliima- vesiseoksen.

Kakkuaihioita

30kg:n haaste, Mauri sanoi, että kaikille tulee tän projektin aikana 10kg lisää painoa

työpiste

pursotustestissä rakennusliima

Kun nämä tarvikeasiat oli selvillä oli aika tehtailla pohjia. Itse tein kerralla useamman pohjan siltäkin varalta, jos jokin menee pieleen. Meille annettiin aikaa kaksi viikkoa tehdä ainakin kaksi kakkua. Päätin tehdä hedelmä-ällön ja suklaaunelman, ainakin aluksi, toisen halusin olevan sellainen mistä on yksi pala irrallaan.
Suklaaunelmaan laitoin aluksi pinnalle kipsin, muut pohjat (n. 5kpl) maalasin ykköspohjalla, koska Mauri sanoi, että se voisi auttaa kuorrutusta pysymään pinnassa. Pintojen kuivumista odotellessa aloin tekemään hedelmiä hedelmä-ällööni. Päätin tehdä kiivejä ja aprikooseja, onneksi teatteriveistokseeni tekemät tarpeettomat pötkylät sopivat tarkoituksiini ja pystyin niistä leikkaamaan hedelmän palaset. Värien sotkemisessa menikin se oma aikansa ja loppujen lopuksi jouduin aprikoosit maalaamaan kahdesti, koska olin sekoittanut aivan hölmön värin niille. Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen, etenkin kiiveihin.

kummallisen väriset persikat

ohjenuoria

Suklaakakun päällinen ilman suklaata

hetelmät

ihanat kiivit

Hedelmistä selvittyäni tein suklaata. Suklaarouheen sain kätevästi veistämällä puusta lastua ja löysinpä puuosaston porakoneelta hauskan näköistä lastua, jonka myös korjasin iloisesti talteen. Sekoitin värin ja sotkin lastut siinä ja jätin kuivumaan. Kun pursottelin hedelmä-ällön kermaa sain ajatuksen treenata pursotuksia muutenkin ja päädyin tekemään kermahirviönkin, jonka esikuva on äitini tekemissä kermakakuissa (äitini kakut eivät ole kamalia.). Pursotus on läheltä ruma, ehkä harjoituksen puutteen vuoksi, mutta näytöskakkuna menee ihan hyvin. Pursotin myös suklaaunelmaan kermakekoja. Jossain vaiheessa olin myös saanut idean vielä yhdesta suklaakakusta ja pyöristin yhden pohjan reunoja jonkin verran ja levitin sille nuolijan avulla kitti -liimaseosta.
 

Suklaaunelmaan oli tulossa koristeeksi kirsikoita ja toiseen suklaakakkuun suunnittelin suklaapalleroita koristeeksi, joten tein ne samaan aikaan. Löysin hyvän kokoisia puuhelmiä, kittasin niiden päät umpeen samalla lisäten pyöreyttä muotoon. Hionnan jälkeen maalasin ne sopivan värisiksi. Tässä vaiheessa harmikseni huomasin, että suklaaunelman kermakeot olivat aivan liian pienet kirsikoiden kokoon verrattuna, joten jouduin ottamaan kermakeot pois kakun pinnalta ja tekemään uudet. Näihin kiinnitin kirsikat jo hyvissä ajoin, että san ne samalla liimatuksi. Kun kaikki tarvikkeet oli valmiina oli aika alkaa vihdoin koristelemaan kakkusia. Liimasin hedelmä-ällön hedelmät paikoilleen ja lakkasin ne muutamaan kertaan, kermahirviön kerman maalasin paremman väriseksi (kuten myös muiden kakkujen kermaosuudet) ja muutenkin liimailin, maalailin ja lakkailin.

Kermakekoja

Tulevat kirsikat ja suklaapalleroiset

vasemmalta oikealle: Kermahirviö, Suklaaunelma ja Hedelmä-ällö

omnomnom

Lähellä jo...

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, kuten myös siihen, että sain työni määräaikaan mennessä valmiiksi, jos ei lasketa pientä yksityiskohtien viilailua. Kakut ovat herkullisen näköisiä ja perjantain kuvaussessiotkin olivat hilpeät.