tiistai 20. marraskuuta 2012

Metal to the masses, finally.

Hip hei! Saimme suuren tilaustyön Vaasan kaupunginteatterilta, meidän tulee tehdä lavasteita tulevaan Oliver -musikaaliin. Urakkaa on aika paljon, teemme lavasteita kuuteen näyttämökuvaan, eikä edes mitään pikkujuttuja vaan suuriakin kokonaisuuksia on meillä työstettävänä.

Työt alkoivat tutustumalla teokseen. Katsoimme osastolla Oliver Twist -elokuvan vuodelta 1933 ja Oliver! -musikaalin vuodelta 1968. Saimme myös alustavat näyttämökuvat ja listan mahdollisista työkohteistamme. Osa meistä kävi myös ihan paikan päällä tutustumassa taloon, sen työtapoihin ja tulevaan lavastukseen. Onnekseni lavastaja kertoi, että heillä käytetään lavasteiden rungoissa yleisesti metallia. Hurraa! Vihdoin ehkä jopa tiedän mitä teen.

Saimme Vaasasta mukaamme rakennuspiirrustukset lavasteista ja koululla jakauduimme ryhmiin miettimään toteutustapoja ja materiaalimenekkiä. Oma ryhmäni sai mietittäväkseen Mr Brownlown huoneen, jonne teemme seinän, jossa on kirjahyllyjä ja suuri aurinkofiguuri keskellä, kaksi kirjahyllyä ja sängyn. Kyllä siinä oma aikansa meni, kunnes meillä oli tiedossa ne materiaalit, niiden vahvuudet ja työmenetelmät.

Ja yllätysten yllätys, minut laitettiin sitten metallivastaavaksi ja ohimennen päädyin myös opastamaan muutamaa tyttöstä hitsauksen ja muunkin metallintyöstön saloihin. Huono puoli siinä on se, että kun opettaa/ohjeistaa, ei hirveästi omiin hommiin kerkeä keskittymään. Mutta enpä taida valittaa tuosta hirveästi, koska meidän metallintyöstöporukka on todella hyvä ja toimiva ja tytöt on oppinut hirmuista vauhtia ja tekevät todella kaunista saumaa ja muutenkin heillä ajatuksenjuoksu on selkeämpää ja nopeampaa kuin allekirjoittaneella.




Kun olimme tarpeeksi harjoitelleet pikkukäikäleille sauman hitsausta ja kaikenlaisia kiinnitysjuttuja, saimme tehtäväksemme kärryt. Kärryjen koko oli 1000x2000, niihin tuli neljä pyörää ja materiaalina oli 50x20x1,5 huonekaluputki. Aika kivuttomasti tuo työ meni, mitä nyt ristimitta aiheutti hieman päänvaivaa.


Maarit hitsailee

Epätarkka kuva hienosta hitsaussaumasta

Runko vedinhommelia vajaa valmis

Päästyämme kärryprojektista alkoikin kunnon huhkiminen Oliverin parissa. Aloitimme työt lesken asunnon seinästä, joka rakentui kahdesta pienemmästä ja keskellä olevasta isommasta elementistä. Puolet oli kokoonpanossa ja puolet sahaamassa materiaalia seuraaviin elementteihin. Koska tämä oli ensimmäinen seinämme, oli edessämme paljon ongelmia ja odottamattomia pulmia, suklaan ja hyvän porukan avulla niistäkin selvittiin ja tiedot olivat suuremmat seuraavaa seinää aloittaessa. Paha oli vain se, että seuraava seinä oli paljon hankalampi ja monimutkaisempi. Tottakai osa asioista, joita olimme oppineet edellisen seinän kanssa olivat nyt hyödyksi, mutta tämä seinä oli kyllä aivan omaa luokkaansa. Uskon, että tämän kuvannon ihmiset menettivät ehkä muutam,aan kertaan hermonsa, kun kävimme yhden tunnin aikana useaan otteeseen varmistamaan jonkin rakenteellisen seikan tms. Mutta jälleen kerran, vaikeuksien kautta valmiiseen tuotteeseen ja itseasiassa toinen seinäelementti valmistui kutakuinkin päivässä, mikä on muiden seinien aikatauluun katsoeen aivan loistava suoritus. Eipä tässä muuta, seuraavia taisteluita päin, pian metallielementtien pitäisi olla kaikkien kasassa, kunhan lisämateriaalitilaus saapuu koululle.


Valmiiksi sahattua materiaalia


Aikalai valmis seinäelementti

Hienoja työasentoja meillä.