lunta tupaan!

Tänään oli se päivä, eli lumiveistospäivä. Koululle mentiin kahdeksaksi ja nimiselvitysten jälkeen lähdettiin liikkeelle. Yllätyin aikalailla, kun näin lumikinoksemme, koska se oli pienempi, kuin odotin, sekä pitkämäinen eikä sellainen keko. Tämän takia suunnitelmamme menivät lähestulkoon kokonaan uusiksi ja kompromisseja oli tehtävä. Jakauduimme takaosa-ryhmään ja etuosa-ryhmään. Itse päädyin hommaan, johon en halunnut, eli vastuuseen kutakuinkin koko hommasta, etenkin naamapuolella. Tämä tarkoittaa sitä, etten itse päässyt oikein tekemään fyysistä työtä, vaan päädyin tarkkailemaan muiden hommia ja antamaan neuvoja. Käsien paikat pääsin piirtämään.  Jos hiukan hivuttauduin työvälineiden ääreen, pian kuului jostain jo: "Mirkaaa, mites tää kohta hei". Mutta eipä se mitään, olipahan ihan mielenkiintoista. Loppupäässä pääsin käyttelemäänkin työvälineitä, kun etuosa oli saatu kuosiin.  Aikamme loppui aikalailla kesken ja omasta mielestäni työ jäi hiukan keskeneräiseksi, mutta oikeastaan se oli vain sitä viilausta. Eli jos olisimme päässeet aloittamaan jo eilen, oli peikko hiukan hienompi, näin uskon, vaikkei se olekkaan uskon asia.

valmis veistos edestä, kuva Hempan ottama.

ymmärrystä vailla.

No joo, odotettu maanantai ja lumiveistos. Kuka onkaan sunnuntaista asti oksennellut? Menen silti paikalle, jos minua tarvittaisiinkin, kipeänä tai ei. En saa lähteä ja olen yllättävän harmistunut. Ajattelin, että menin paikalle velvollisuudentunnosta, mutta taidan tosissani haluta olla paikalla työssä, jota olen paljolti ollut suunnittelemassa. Menen siis kotiin  ja nukun lähes koko päivän. Sitten saan kuulla, ettei veistosta olla päästy tekemään, koska kinos oli ollut liian pieni. Eli minulla on mahdollisuus mennä hommaan mukaan. Mutta sain jotain aikaiseksi kuitenkin: Tyhjensin kameran ja pienensin seulan läpi päässeet ja laitoin kuvavalikoimaamme. Yritin myös lisätä tuohon "omalle" sivulleni kuvaa, mutta se oli aina liika leveä, joten en pistä kuvaa tuonne. Vässykät.

Mutta koska saan kuulla siitä, ettei blogissani ole kuvia, niin tällätäänpä tähän sitten kuva edellisen kouluni päättötyöstäni. Kuva on huono, työ hieno.

narinaa

No loppuviikon rävellykset sitten:

Keskiviikko oli varattu lumiveistokselle. Meidän oli tarkoitus mietiskellä sitä, miten homma loppujen lopuksi toteutetaan. Laskimme, että mukaan tulee n. 19 henkilöä, mutta ilmeisesti se kutistui 17.  Minä aloin väsäämään plastoliinista pienoimallin tapaista versiota veistoksesta ja muut ainakin jossain vaiheessa piirsivät etu, taka ja sivukuvantoa peikostamme mittojen kanssa. Täytyy sanoa, että muiden touhut menivät hieman ohi, kun olin itse kiinni plastoliinimallissa, mutta hyviä kuvia oli ilmaantunut pöydälle loppupäivästä. Itse jäin vielä koulun jälkeen jatkamaan malliani, koska se oli sen verran kesken ja halusin sen valmiiksi asti.

Torstai oli ajat sitten varattu paka-telineelle, mutta aamusta kävimme vielä peikkoa hieman läpi ja Meri ja Tanja jatkoivat piirroksia, minä ja Pauliina taas menimme päätelineen pariin.  Viime viikolla oli naisten taustakappaleissa ollut hämminkiä ja liimaus oli jäänyt kesken. Naputtelimme vinot kappaleet irti ja päädyimme siihen tulokseen, että taustakappaleet täytyy tehdä uudestaan.  Ennen sitä käsittelimme pohjien reunat lakalla, jotteivät reunat imisi liikaa maalia, tämän kuivuttua maalasimme pohjien alaosatja reunat.  Sitten teimme taustakappaleet (Pauliina sahasi, minä hioin), kun hioin viiemisiä kappaleita, Pauliina pääsi maalaamaan pohjat uudestaan. Sitten pääsimme jo liimamaan kappaleet naisiin kiinni. Saatiin ihan hyvin aikaiseksi, mutta ei pysytty aikataulussa valitettavasti. Jos meitä olisi ollut useampi, olisimme saaneet ehkä telineet kokonaisuudessaan valmiiksi, kuten oltiin suunniteltu. Viikonlopun jälkeen onkin suururakka edessä, eli lumiveistos oikeassa koossa, sitä odotellessa...

Piu! Niinkuin piristys!

No tänään oli taas puutöitä ja tänään oli ihan mukavaa. Harjoiteltiin Lamello-koneen käyttöä salkkuja varten ja myös sahailtiin vanerista liuskoja, joista jossain vaiheessa saamme salkun reunat tehtyä. Omista liuskoistani ainakin yksi meni hiukan pieleen, kun vaneri karkasi vasteesta. Ensi kerralla saan nähdä, pitääkö kyseinen liuska tehdä uudestaan.

Nyt meillä on taas ATK-tunnit ja blogin päivittelyä, pistänkin tähän linkin, koska Beatles on hieno bändi.


Late Night with Jimmy Fallon - Paul McCartney sings "Scrambled Eggs" (the original "Yesterday") (12/9/10) - Video - NBC.com

ei hyvää

Olipas sangen huono päivä. hyihyi. Oli itsenäistä opiskelua ja päätin tehdä teatteriveistosta. Kahdeksan tunnin työn tulos: pienemmät, silti liian suuret rinnat ja pyöreämpi ja pienempi, silti liika suuri ja muodoton pää. On kovin mitätön olo ja päätäkin särkee. Ei ole hyvä nyt.

loppuviikko

Keskiviikkona äänesteltiin kaikista jääveistos -ehdotelmista. Saatiin aluksi rajattua määrä n. kymmeneen ja keskustelttin näistä, sitten poistettiin ei niin toimivat vaihtoehdot ja saatiin vaadittavat kolme jäljelle, joita olivat Jennan linna, jonkun kakkosen tai kolmosen lonkerotyyppi (kalmari) ja mun peikko. Näistä piti sitten tehdä iltapäivällä tarkennuspiirokset mittoineen, jotta ehdotukset voitaisiin asiakkaalle torstaina esitellä. Aamupäivä kuitenkin käytettiin muihin töihin, omalla kohdalla parturi-kampaaja -telineeseen. Tunnissa en tosin saanut paljoa tehtyä, mitä nyt liimattua osia yhteen, aika kuluikin paljolti liiman etsimiseen. Eikä siitä piirtämisestäkään oikein mitään tullut, kun kaikki olivat niin levottomia. Lonkerotyyppiin ja peikkoon sain kuitenkin jonkinlaisia mittoja mietittyä ja piirroksia muutaman tehtyä...

Torstaina olikin pettynyt opettaja, kun ei ollut valmiita piirroksia. Puoli yhdeksitoista oli sovittu tapaaminen asiakkaan kanssa, joten jakaantuminen ja piirtämisen aloittaminen. Jatkoin itse lonkeroisen kanssa ja onneksi Hemppa tuli auttamaan mittojen arvioinnissa, omani kun olivat kovin alakanttiin laskettu. Saatiin määräaikaan mennessä kaikista hyvät piirrokset ja osa porukasta lähti asiakkaalle näyttämään aikaansaannoksiamme. Minä ja Jenna jäimme osastolle väkertämään päätelineitä, joita sitten teimmekin koko loppupäivän.  Oma osuuteni, elikkä pohjat valmistuivat torstaina, elikkä sain porattua harjanvarsille reiät, tehtyä pohjiin kannet ja kiinnitettyä pyörät. Ensi viikolla päästäänkin jo maalaamaan ja varmaan toimittamaankin työt asiakkaalle. Mahtavaa. Lumiveistos asiakin ratkesi ja talvipäivän viikolla menemme rakentamaan peikkoveistosta.

SketchUp tänään.

väliä taasen.

Jahans. Siitä onkin taas aikaa kun on viimeksi täällä kirjoitellut. Syykin on ihan rehellisesti laiskuus. Mies on vihdoin hetken kotona, niin kyllä siinä internet jää kauas taakse.
Eli summausta viime viikosta.
Keskiviikkona oli ammattiaineita ja Mauri laittoi meidät suunnittelemaan golgatan. Paikalla meitä oli yhdeksän, joten jakaannuttiin (arvan mukaan) kolmeen ryhmään. Omassa ryhmässäni oli Tanja ja Hemppa. Golgatan koko oli ennalta päätetty (se on rakennettu siis Poriin jo kaksi kertaa), 20000x10000 ja korkeus korkeimmiltaan 4000mm. Yhteisymmärryksessä toimittiin aika hyvin ja päädyttiin tekemään homma rakennustelineistä ja eurolavoista. Suunnitelmat jäivät aikalailla kesken, kun keskityimme aina yhteen asiaan kerrallaan, emmekä niinkään kokonaisuuteen. Saimmepa kuitenkin tehtyä scetch up -piirrosta aiheesta ja listaa erinäisistä rakennustelineiden osista torstaihin mennessä. Oli ihan jees homma, vaikka asioita olisi voinut mielestäni tehdä paremminkin. Torstaina katsottiin myös lumiveistos -hahmotelmat ja äänestettiin kaikilta kaksi jatkoon. Pitänee omista tehdä vielä lisähahmotelmia eri kuvakulmista, niin hyvä tulee. Loppupäivä käytettiinkin parturikampaajien päätelineisiin.

Tänään tiistaina taas puutöitä ja hammastenkiristelyä. Jatkoimme piirrustuksia ja sahasimme harjoituspalat jiiriliitoksia varten. Kerran jopa pääsimme kokeilemaan lamellikonetta, kun oli ruokailun aika. Toivottavasti ensi viikolla paremmin.

Tässäpä vielä jonkun "teatterijonglööripartion" protesti:

scetch up

Tämmösen tein ongelmien kera.

oivoi.

Jahans. Saatiin kuulemma kotitehtävä, itse en viestiä saanut, mutta kuulinpa muilta. Pitäisi huomiseksi luonnostella kymmenen lumiveistosta. Onneksi on atk:ta ja kerkeää kuikuilemaan kuvia toisten veistoksista, jos vaikka ideoita saisi.

Tiistai ja uudenlainen jakso

Päivä aloiteltiinkin sitten puutyötunneilla ilman puuta. Eila oli suunnitellut meidän tekevän vanerisen salkun, esim. piirrustuksia varten ja työt aloitettiin siten, että Eila opasti meitä teknisen piirrustuksen kanssa.  Eipä mitään uutta tullut ilmi, mitä nyt sijoittelu ja tapa saattoivat olla erilaiset siitä, mitä olen itse oppinut (jos edes muistan oikein).  Saimme itse päättää salkun koon. Itse halusin tehdä aika suuren, semmoisen A2:n kokoisen "järkäleen" ja luulen vahvasti, että tulen kärsimään päätöksestäni. Kun salkku saadaan valmiiksi asti, se on tarkoitus mukaelmamaalata (puu/kivijäljitelmä jälleen). Salkun mitoiksi tuli sitten 450x625x70, niihin on laskettu A2:n koko (420x594), siihen hieman ylimääräistä ja lisäksi materiaalin paksuus, eli sivuissa 12mm ja kansissa 6mm. Piirrustaminen oli vähän sellaista ja tällaista, kun ei tietenkään ollut millimetripaperia ja siksi ainakin minun on oltava äärimmäisen tarkka kaikkien näiden viivojen ja kulmien kanssa, kun niin helposti ne millit pääsee heittelehtimään. Sain kuitenkin ihan tyydyttävän kuvannon tehtyä ja seuraavaksi voinkin alkaa miettiä kantamis ja salpamekanismeja... Samalla voikin myös miettiä, miten saa ne edellisen kurssin työt tehtyä. Nyt ollaan sitten Harrin tunneilla ja ehkä vartin päästä päästään testailemaan scetch up-ohjelmaa. Taas.

Voisi kyllä ehkä hieman eilisesta maanantaistakin kirjoittaa. Maanantaihan on se pelätty pienoismallipäivä (eilen viimonen kerta!), mutta siitä huolimatta asiat sujuivat hyvin ja jouheasti ja sain aikalailla aikaan asioita! Sain mm. rungon kutakuinkin kasaan, jalkatelineet liimattua, käsinojia tehtyä ja pyörät sahattua. Nyt ongelmana on ehkä se, että pohdin sitä, pitäisikö pyörän olla liikkuva ja jos kyllä niin miten sen toteutan. Jos pyörän ei tavitse liikkua, olen aikalailla selvillä, miten alaosan toteutan, mutta mietin ja mietin silti.  jep jep, on niissä käsinojissakin hieman epäselvää, muttei paljoa. eli ihan hyvin menee.

Alussa oli tarkoitus tehdä pienoismalli muovista, mutta liima ei pitänyt.

uujee!

Hyvä, hieno päivä takana! Sain neitoa ihan hurjasti eteenpäin, ihan silleen, että muutkin sen huomaa!!! Nyt on kättä, vatsaa, pyllyä ja hieman päänkin hahmotelmaa. Jeejee! Saas nähdä miten huomenna käy.

Толька не время...

Oijoi. Summausta viikosta 46:

Pienoismalli eteni, sain palasia liimattua toisiinsa kiinni! Anitan tunnit oli peruttu, joten tiistaina tehtiin myös pienoismallia. Loppuviikon patsaskohkaukset. Alku meni hyvin, kunnes sievistely sai vallan. Nainen on siis liikaleveä moneen suuntaan

Alkuviikko 47:

Ma ja pienoismalli. Hyi. Liimaukset pettivät, koko homma kyhättävä uudestaan, oivoi. Iltapäivällä lavastetehtävä. Johtajamme Antti oli tulossa tiistaina kuvattavaksi tervehdystään varten ja meidän kuului tehdä hänelle tausta. Itseasiassa kaksi, tuleepahan kiva kisa. Eli kaksi joukkuetta ja seitsemän ihmistä. No, yksihän voisi olla ulkopuolinen tarkkailija, joka arvioi tiimien työskentelyä. Ketään ei kiinnosta, arvotaan. Ketä arpa suosii? Minua. Homma oli kyllä mielenkiintoinen ja sain annettua pehmeän, mutta hiukka rakentavankin kritiikin oloisen palautteen.

Ti ja esvis. Luomisen tuskaa. Oli todella, tuli ruma työ, toivoin ettei edes harkita lähettämistä eteenpäin. Kuvaukset ruokailun jälkeen, oli nopea tapaus. Olisin voinut antaa palautetta.

Ke ja patsas. Hyvä aamujumppa oli, kun autoin Hemppaa hänen tiiminsä lavasteiden purussa, sitten olikin hankalampaa, kun veistos moikkasi minua vääristyneillä mitoillaan. Selkä väärässä asennossa ja lopuksi kaikkea ihan liikaa ja pylly on laatikko ja siitä voisi aloittaa. Mutta kun ei uskalla!!! Jos ottaakin liikaa tai väärällä tavalla väärästä paikkaa ja valmista pitäisi olla perjantaina ja morjens.

jonkinlaisessa vaiheessa oleva naikkonen

Suurenmoisuutta ilmassa

No hei. Loppuviikosta tehtiinkin taas patsaita ja vieläpä suuria sellaisia! Tätä on niin odotettu. Mulla oli mun hahmo tosiaan viidessa palassa ja lähdin sit niistä poistelemaan ylimäärästä materiaalia, onneksi jopa ihan hyvällä tahdilla ja rohkeasti. Keskiviikon iltapäivällä oli tarkoitus liimata palaset yhteen polyuretaanilla, mutta sepäs olikin loppu ja sitä saatais lisää vasta seuraavana päivänä. Torstaina jatkoin siis yksittäisten palojen pienentämistä aina ruokailuun asti, jonka jälkeen vuolin keppejä ylä- ja alaosan liimausta varten ja sitten liimasin alaosat yhteen ja yläosat samaten. Sidoin ne myös oikein hienosti kiinni, jotta osat puristuisivat hyvin yhteen. Ylä- ja alaosaa en tosin vielä liimannut yhteen, kun ajattelin että on se parempi tehdä seuraavana päivänä niin ei käy mitään.
Perjantaina kävin alaosan kimppuun ja veistelin oikein innolla. Tosin aina kun Mauri kävi katsomassa, huomasi hän aina että onpas naisella edelleen liikaa massaa siellä ja täällä. No, siinä sitten veitsi vaan viuhumaan. Pitää kyllä sanoa, että se on jännä, miten sitä ei itse vaan näe noita juttuja, sitä katsoo yhtä kaarta/muotoa ja on siihen tyytyväinen, sitten onkin hauskaa, kun osoitetaan ne paikat mitä pitää vielä työstää. Kun ei ne ihan pieniä juttuja ollut, järkyttäviä massoja! Mutta sainpas sitten liimattua päivän lopuksi ylä- ja alaosankin yhteen, pienien haavereiden jälkeen tosin.

palapeli koottuna

Yläosa sidottuna, ettei uretaani paisu liikaa

Alaosa sidottuna

Sidontaleikkien taustalla Hempan pissapojat

Yläosan ja alaosan yhteen liittämiseen käytettiin uretaania ja puutikkuja, kun sitominen olisi ollut hankalaa

Kaikki osat yhdessä ja sitten liikoja pois

 

 

 

Yläosa vaatii "hieman" työstämistä

Lähellä ja silti niin kaukana...

Ai niin ja hienon muusikon ja taiteilijan kunniaksi lainaus hänen kappaleestaan "rakkautta ja hölynpölyä":

"Sädehtiä sun täytyy sädehtiä
sun täytyy olla ylisopusuhtainen
ja vielä älykäs
ja kadehtia sua täytyy kadehtia
se saa sut humaltumaan onnesta
ja omistamaan elämän"

tititititii

Tänään huomattavasti parempi päivä. Oli piirrustelua. Sakustars-kisojen innoittamana olisi tarkoitus jotain saada aikaan. Aiheena on "luomisen iloa" ja semmoinen luomisen ilo, mistä helpommin viitsii piirrellä, oli kohdallani tietenkin taonta. Hieno ajatus oli jo viime viikolla, kun aihe saatiin, mielessä, mutta milläs taitamaton nyt sitten sen mielikuvansa paperille asettaa? Ruma tuli.

ja Kamala maanantai

Se siitä perjantain onnellisuudesta. Tähän ei ehkä tällä hetkellä kannattaisi kirjoittaa mitään, mutta uhmaanpas nyt vaikka ihan mitä vaan.  Kuten aina, maanantai on kauhulla odotettava päivä pienoismallin takia, nyt se vaan paisui yli äyräiden totaalisesti. Ensinnäkin en saanut yöllä unta, vaan ajatukset pyöri kaiken aikaa siinä pyörätuolissa ja miten se pitäisi tehdä ja mitä siinä vielä on. Päätettiin, että pidän hiukka taukoa piirtämisessä ja katselen osastolla mahdollisuuksia pyörän materiaaliksi. Katsoin ensin kiltisti puutavaraaa jne, mutta täytyihän sinne metallipuolelle kurkata. Sieltä löytyi oikein sopivaa pyörötankoa sun muuta. Kun olin kiertänyt osastoa, menin takaisin luokkaan jatkamaan piirrustusta.  Yksi vaihtoehto oli vielä se, että menisin kaupungille kiertämään ja katsomaan materiaalivaihtoehtoja, mutta mielestäni se ei ollut varteenotettava, koska mm. erikoiskaupat eivät ole auki siihen aikaan ja Tiimari nyt sattuu olemaan semmoinen liike missä käsittääkeni olisi syytä käydä.  Jatkoin siis piirtämistäni ja pääsin siinä kerrankin ihan mukavasti eteenpäinkin sain lisäksi laskettua hieman mittoja siitä, millainen tuolistani tulee.  Sitten pääsinkin kuulemaan, miten on typerää tehdä se homma metallista ja että koko ryhmämme osaa ainoastaan hukata aikaa ja juoruta. Pahus vieköön tässä olla huvikseen kärvistelty ja piirretty sitä pahuksen työtä viittä miljoonaa kertaa, kyllä se itseäkin inhottaa aika lailla!  Jos voisin itse päättää, niin olisin tehnyt sen pienoismallini jo aikalailla valmiiksi, mutta kun tulee ongelmia eikä apua oikein saa, niin minkäs teet? Pakkohan se juttu on sitten väen väkisin kahlattava jotenkin läpi ja yritettävä tehdä parhaansa. höh.

Ei oikesti ollut hauskaa, kuva valehtelee...

Eikä se hauskuus siihen loppunut, ei. Ruokailun jälkeen jatkoimme parturi-kampaajien päätelinettä, jota olin odottanutkin pääseväni tekemään. Aluksi tuntui sujuvan ihan hyvin, mittailtiin reikien paikkoja ja sahailtiin tukikappaleita ja sitten "työt seisoo, kun kukaan ei käskytä" No, hankala tehdä mitään, kun ei tiedä mitä ja kun kysyy, niin kunnon vastausta ei saa. Tämä on ihan simmpeli homma, mutta kun ei ketään tämä kiinnosta tippaakaan..... No itkuhan siinä lopulta tuli ja ärsytti vietävästi muutenkin, kun ihan tosissaan haluaa tehdä. Sitten vain hammasta kiristellen takaisin hommiin ja liimaamaan tukikappaleet paikalleen ja poraamaan reiät ja vähitellen alkoi mielikin jo rauhoittua. Seuraavaksi kannet tukikappaleisiin ja pyörien kiinnitys.  Eipä siinä paljoa enää ehtinytkään tehdä, kun kello alkoi vedellä viimeisiään ja saimme kotitehtävän, jota pitäisi tässä maanantaihin asti sitten mietiskellä.

Anteeksi nyt kauheasti avautumisteksti, mutta oli yksinkertaisesti huono päivä, jota ei todellakaan valvottu yö auttanut tippaakaan. Ehkä huomenna sitten paremmalla mielellä. Pistän nyt kiltisti Ismo Alanko Teholla- yhtyeen "Onnellisuus" -levyn soimaan, se yleensä auttaa...

Hieno perjantai!

Tänään taas tuttuun tapaan teatteriveistosta ohjelmistossa. Jatkoin jonkin aikaa torstailta jäänyttä veistosta. Olin torstaina lähdettyäni ajatellut, että: "tämähän alkaa olla jo tässä". Mutta höpöphöpö, kun tänään tarkastelin naikkosta, löysin paljonkin korjailtavaa. Huomasin mm. että yläselässä on aivan liikaa massaa, nainenhan on joku uimari! Viils,viils ja hieman liikaa vetelin pois, mutta eipä se mitään, koska tulos oli lähestulkoon miellyttävä ja sainkin aloittaa tehdä sitä suurenmoisen kokoista hahmoa! Päätettiin, että nainen on päästä varpaisiin 180-senttinen, mutta ei se fakta riittänyt, koska nainen on takanojaisessa asennossa ja käpälä ylhäällä, oli tehtävä muutama laskelma. Nainen on siis 1944,88 mm pitkä, 553,75mm leveä ja syvyyttä hahmolla on 978,48mm. Tämä on siis teoriassa, koska pelkään että heijastaessa kalvolta kuvaa ja styroks-kappaleita leikatessa voi käydä asioita.

Ja kylläpä asioita kävikin! Kun olin saanut laskettua, millaiset siipaleet leikkaan styroks-mötiköistä ja piirtänyt tarkat viivat, menin kappaleideni kanssa lankaleikkurille. Sain Hempan avukseni (kiitos avusta vielä) ja aloimme yhdessä leikata kappaletta. Pitkälle emme päässeet, kun teräslanka katkesi! No asia korjattiin ja jatkettiin töitä, niin sittenhän se lanka napsahti uudestaan poikki. Lanka takasin paikalleen ja uudestaan, onneksi se tällä kertaa kesti loppuun ja saimme leikattua vaadittavat neljä palikkaa.  Seuraavaksi piirtelin hahmon sivusta ja takaa palapelilleni ja siirsin kappaleet takaisin leikkurille. Ensimmäinen ongelma tuli aika pian vastaan, kun huomasin langan olevan liian lyhkäinen, jotta voisin leikata mitään. No, tajusinpas semmoisen vaihtoehdon, että voin hiukka lisätä pituutta, koska langan päät olivat aika paljon yli kiinnityskohdista, ruuvailin kiristysruuvit auki ja hölläsin lankaa. Mutta ei se ollut ihan tarpeeksi, tilaa olisi pitänyt olla kolmisen milliä enempi. Onneksi pöydän mukaisella sivulla oli jonkin verran tilaa, joten pystyin sen muutaman millin leikkaamaan korkeudesta pois ja pääsinkin leikkaamaan muotoja. Sitten lanka lähti irti, tosin ensin luulin että se oli taas katkennut, mutta onneksi olin vain jättänyt alaruuvin kiristämättä kunnolla. Vihdoin pääsin kunnolla hommiin. Sain leikattua käden ja alavartalon, ylävartalo jäi ensi viikkoon, sillä sen leikkaamiseen langan pituus ei riittänyt, enkä tiennyt missä  uutta olisi ollut. Siivosin työni jäljet ja jäin auttamaan Jenniä ja Anua tavaroiden pakkaamisessa ja auton kuormaamisessa, kun ei minulla mikään kiire yksinäiseen asuntoon ollut. Samallapa näin miten asioita hoidetaan, että ihan hyvillä mielin lähdin viikonlopun viettoon vaikka paljolti se varmaan meneekin pienoismallia pelätessä.

pimpelipom!

jep jep. Viikko jatkunut normaaliin tapaan tiistaisten esvis-tuntien jälkeen, eli patsasta on räpelletty taas eteenpäin. Keskiviikkona sain sen hieman suuremman valmiiksi, tai siihen pisteeseen, että saatoin aloittaa uuden hieman suuremman kokeiluni, kun kerran styroksiakin oli saatu lisää.  Olin vain ehkä liiankin innoissani tai hämmentynyt (koulu alkoi vasta kymmeneltä!), sillä piirsin styroksille kaksi hieman erikokoista naikkosta ja vasta lankaleikkurin jälkeen huomasin neidissä olevan jotain vikaa.  Naisen suurta osaa esittävät lonkkaluut olivat asettuneet aivan liian korkealle vartalossa. Ajattelin olla välittämättä siitä, sillä asiat jotka eniten kaipasivat harjoittelemista olivat ylävartalossa. Hetken ajan veisteltyäni ja konsultoituani Mauria, päädyin siihen vaihtoehtoon, että aloitan kiltisti vain uuden patsaan, koska piirrustuksissani puolestaan oli vieläkin korjailtavaa käsien osalta.
Tänään veistelin sitten tuota uudempaa versiota ja homma sujui aluksi ihan mukavastikin. Mutta lähestulkoon koko projektin ajan, ovat patsaani jalat olleet minulle se ongelmakohta, enkä pääse niistä ongelmista millään eroon. En ihan itsekkään tiedä mikä on se eksakti ongelma, kun niitä tuntuu olevan oikeastaan monta pientä.  Nainen on pihtikinttu, sen reidet eivät ole tarpeeksi pyöreät ja täyteläiset, jalkojen asento on väärä ja sitten veistänkin hups! liikaa (Yleensä ongelmani on turha siloittelu).  Sitten kun tuo kaikki rysähtää päälle, niin kaikki romahtaa. Ihan vain siksi, koska tykkää tuosta patsas-projektista ja sitten ei osaakkaan tehdä sitä kunnolla eikä vaan ymmärrä missä on vika, niin kyllä hiukka itkettää. Ihan tämän kunniaksi vaihdoinkin artistia Sielun veljistä Thy Serpentiin, että oikein voisin velloa itsesäälissä tämän illan ja huomenna aloittaa reippaasti korjaamaan virheitä ja jos vaikka pääsisi vihdoinkin aloittamaan sen ison patsaan tekemisen!

"Like a corpse rotting in a rack
or wintry winds coming over fast
It is all reminder of a single fact ;
all life held so dear is only here to pass"
-A.Litmanen

Hupsista!

Onpas kestänyt taas tässä välillä. Puolustuksekseni saan onnekseni syysloman, joka oli toissa viikolla. Sitten asiaan: Mitä on tehty? Teatteriveistosta, teatteriveistosta, teatteriveistosta, teatteriveistosta, pienoismallia, teatteriveistosta, teatteriveistosta, kaapin maalausta, teatteriveistosta, kuvallisia, tuossa suhteessa kutakuinkin.  Teatteriveistosta tekee oikein mielellään, työskentely on mielekästä ja innostavaa, ainakin omasta mielestäni, hieman ehkä jopa harmittaa, kun "täytyy" välillätehdä muitakin hommia. Olen veistoksesta tehnyt kaksi pientä ja yhden hieman suuremman version. Luulen, että tarvitsee tehdä vielä yksi hieman suurempi versio ennen suurta veistosta, ihan vain sen takia, kun piirrustuksiin täytyy tehdä hieman muutoksia.

Pienoismalli ei oikein puolestaan ota tulta alleen. Suorastaan pelkään tehdä sitä pyörätuolia, mutta se ehkä johtuu paljolti siitä, että pohjamateriaalia on niukalti ja kun ensimmäisissä piirrustuksissa mittasuhteet eivä olleet oikein. Kai sitä vain  pelkää sitä epäonnistumista vain niin paljon, että se ottaa vallan. Tosin tänään sain sitä hieman eteenpäin, mutten tarpeeksi. Pyörien mitat on vielä hakusessa ja sitten mahdolliset apupyörät eteen ja jaloille boksi ja ja ja...

Kirjahyllyprojekti taas tuli suht onnistuneeseen päätökseensä viime maanantaina. Maalasin sen loppuun itse, kun ei muita ollut paikalla, mutta eipä se haitannut, koska sainpahan tekemistä koko loppupäiväksi. Kolmelle olisi ollut siinä liika niukalti tekemistä. Jee! yksi projekti valmis! Ja tänään heti tuppasi uutta kehiin. Jenna kun oli suunnitellut parturikampaajille semmosia kampauspää-telineitä ja niitä aloimme sitten työstämään. Mielestäni työskentely sujui ihan mukavasti ja jokainen teki hommia. Siitä sitten ensi viikolla lisää.


"ja lopulta voidaan todeta että ihminen muistuttaa aika paljon merenneitoa jota on puukotettu naamaan"
-Jussi Moila/Ville Ahonen

sitä samaa

Tiistaina meillä oli jotain kuvallisia, kopioimme silkkipaperin ja liidun avulla kuvia paperille, olipahan ihan mielenkiintoista.

Keskiviikosta perjantaihin onkin sitten tehty teatteriveistosta tai fondia, eli kaikki muut väsäävät veistosta ja joukosta erottuu Joel fiksuna poikana, joka maalaa fondin kaikessa rauhassa. Teen itse tosiaan Dalín "Woman aflame" patsaan, jossa löytyy kommervenkkejä riittävästi. Neiti nojaa hyvässä kulmassa, kädet sojottaa eri suuntiin ja hänen selästä kasvavat ulokkeensa on tuettu puukepein. Aloitin työn etsimällä teoksesta mahdollisimman monta kuvaa ja kaikki mielellään tietysti eri kulmista, tämän jälkeen aloin piirtämään kuvausta tästä, molemmilta sivuilta ja edestä. Typeränä piirsin kaiken ilman mittoja ja suorilta käsin ja siihen tuhraantuikin jo yksi päivä. Kotona tajusinkin, että voisin vaikka mitata yhden tulostamistani sivukuvista ja siirtää mitat paperilleni ja sitten piirtää. Keskiviikkona toiminkin näin ja sain suht hyvät sivukuvaukset tehtyä, perjantaina piirsin kuvauksen edestä. Perjantaina pääsin myös veistämään plastoliinista mallia. Tosin omaan ällöttävän varovaisuuden näissä töissä ja tein juuri sen virheen mistä Mauri aina puhuu. Ei tartte sievistellä sen työn kanssa, ihan rohkeesti vain otetaan materiaalia pois.
Tänään pitäisi sitten mennä jatkamaan, koska on avoimien ovien päivä. Jos vaikka saisin plastoliinimallin hyvään kuntoon.

Teatteriveistosten plastoliinimalleja

Sitten lopuksi mainos: Tässä Strada-ohjelmassa kohdasta 11.55 eteenpäin käsitellään YT:n Valtuusto III-näytelmää, jota esitettiin syyskuussa Helsingissä (olin mukana näyttelijänä). Tässä tämä netti osoite, koska en sitä muuten tänne saa laitettua.  http://areena.yle.fi/video/1345201

alku

Tänään meillä alkoi pienoismallikurssi. Olimme saaneet tehtäväksi miettiä elokuvan, josta haemme tilan/tarvikkeen/jonkun, josta haluamme tehdä pienoismallin. Itse valitsin Amadeus-elokuvan ja päätin tehdä mallini vanhan Salierin pyörätuolista. Ongelmia tuli kuvien suhteen, en löytänyt oikeastaan yhtään kunnollista kuvaa tuolista, joten jouduin piirtämään hiukan ulkomuistista tuolin rakennetta. Kotona pitää kuvata ruudulta pari kohtaa, jossa tuoli näkyy kokonaan.
Puolilta päivin aine vaihtui ja jatkoimme maalausharjoituksia. Sekoitimme Sonjan kanssa kahta eri sävyn punaista ja töpöttelimme niitä sienillä hyllylle. Aika hyvän näköistä jälkeä tuli parin kerroksen jälkeen, joten ihan hyvillä mielin odottelen jatkoa.

loppuviikosta

Torstaina oli tarkoitus jatkaa harjoitteita, mutta enimmäkseen koko päivä meni vanhempien opiskelijoiden auttelemiseen. Mikä olikin sinällään ihan mielenkiintoista. Nakki viuhahti sitä mukaa kun hieman toimettomalta näytti, ainakin sain kitattua hyvän määrän puuta ja MDF-levyä...
En ole paljoa kitin kanssa työskennellyt ja silloin kun olen, se on ollut ihan peruspuukittiä ja sillä selvä. Nyt päädyin käyttämään autokittiä, johon on sekoitettava kovetin erikseen. Kovettimen käytöstä se riemu repesikin, koska kittiä otettiin vain jonkin verran ja kovetinta kuuluu sekoittaa siihen 2% kitin määrästä. eli arvioiden vaan liikkeelle. Ihan hyvin mielestäni sekoitussuhteet menivät, mitä nyt ehkä pari kertaa tuli kiire kitata ennen kuin tahna jähmettyy täysin.
Silloin kun en kitannut tai hionut sitä pois, yritin hieman jatkaa viime viikolla kesken jäänyttä jäljitelmä hommaa. Mutta eihän pöydillä uskaltanut läträtä, kun pöydät olivat täynnä tämän vanhempien projektin osasia. Tyydyin siis lakkaamaan laatat ja kittaamaan ja hiomaan.

Perjantai olikin hiljaisempi päivä. Jakso vaihtui ja keskityttiin siihen, että tekeekö teatteriveistoksen vai fondin, millaisen ja miten. Yllättäen valitsin jälleen kerran Dalín teoksen, saas nähdä mitä siitäkin tulee.

keskiviikon kolinat

Tämän vuoden viimonen opo-tunti, keskityttiin ryhmään ja sen toimintaan. Porukoissa kirjoitettiin ryhmän omat säännöt. Meillä oli mun mielestä hieno säännöstö, oli sääntöjä, kuten mm. "jokainen tiskaa oman mukinsa", "toisten työkaluja lainatessa on kysyttävä lupa ja pidettävä niistä huoli", "kahvin valuessa ei ns. saa vetää välistä", "keskustelua" ja  "huonoa päivää ei tarvitse jakaa muiden kanssa". Oli muitakin hienoja, mutta nuo nyt ensiksi muistan.
Loppupäivä olikin puutyötunteja. Jatkoin lastaprojektia vannesahalla ja kun olin siirtymässä hiomakoneelle, homma tyssäsi siihen, koska koneella tehtiin tärkeämpiä töitä kuin minun lastani. Sain tehtäväkseni tehdä ryhmän ensimmäistä harjoitustyötä, jonkinlaista kehystä, joka täytyy sahata käsipelillä japanilaisella sahalla. Ei sujunut. aina meni vinoon ja pieleen ja niin edelleen. Kun hermot lopulta menivät monen pieleen menneen palan takia, jatkoin lastaprojektia jo rauhoitetulla hiomakoneella. Aikaa siihenkin suttaantui, mutta sain kapulasta ihan hyvän ja siirryin hiomaan sitä käsin 100:en paperilla. Tämä homma jatkuu sitten kun on jatkuakseen, vähän Eilan kanssa puheltiin, että voisi jotain liosäopetusta yrittää ujuttaa jonnekin, eli sitä odotellessa.

Tänään oli venäjän tunnit, joten en saa aikaiseksi laittaa niitä kuvia julkaisukuntoon ainakaan tänään.

summa summarum

Elikkäs tässä klönttinä kirjausta perjantaista, maanantaista ja ehkäpä myös tästä tiistaistakin.  Perjantaina siis jatkoin yksikseni hyllyprojektia, tosin vain sen verran että käänsin Heimon avustuksella hyllyn toisin päin ja sekoitin maalin ja maalasin hyllyä hieman lisää. Kun sain hyllyn maalattua, jatkoin sitä neliölaattahommaa. Maalasin kaksi laattaa lisää, toisen tummanpunaiseksi ja toisen beigeksi, myöhemmin laitoin lakkaa päälle. Sitten pääsin käsiksi torstaina tekemääni valkoiseen laattaan. Tähän oli tarkoitus tehdä marmorointikuviota käyttämällä mm. silkkihuivia apuna. Käytin ovelasti hyväkseni Joelin valmistamaa maalilitkua, punaista semmoista, koska hän oli omasta puolestaan sitä käyttänyt tarpeeksi ja on muutenkin inhottavaa tuhlata aineita määrättömästi.  Kastoin silkkihuivin maalilitkuun, vedin huivin kireälle ja vetelin sitä laatan kulmasta kulmaan vähäisellä sivuttaisliikkeellä. Aluksi oli todella hankalaa, kun en täysin osannut oikeata tekniikkaa, kolmanteen ja sillä kertaa viimeiseen versiooni olin ihan suht tyytyväinen. Harjoitukset jatkukoon torstaina!

Maanantaina oli kuvaamataitoa tai mitä ne nykyään on, esteettisvisuaalisia aineita. Ja jatkoimme edellisellä kerralla aloitettua (minä aloitin silloin, muut aiemmin) taideteos suurennosta. Olin itse valinnut Salvador Dalín Flowerhead-teoksen. Ideana on siis se, että on tulostettu kuva, joka ruudutetaan, sitten ruudutetaan suhteessa samalla tavalla piirrustuspaperi ja suurennetaan ruutujen avulla sitten se kuva. Piirtäminen ei tuottanut ongelmaa, mutta jo kotona aloittamani maalaaminen ei ollutkaan niin yksiselitteistä.  Valitsin materiaaliksi vesivärit, jotka eivät ole vahvin eikä mieleisenikään työskentelytapa, mutta kai sitäkin tekniikkaa pitää harjoittaa. Maanantaissa ei siis sen kummempaa, kuin tuskailua vesivärien kanssa.

Tänään tiistaina atk-tunneilla käytiin äkkiä läpi blogit ja arvostelua, sitten menimme osastolle lavastamaan valokuvaa, joka tullee koulun esitteeseen.  Aiheeksi valittiin sirkus ja äkkiä alettiin kerätä tavaraa kuvaa varten ja Meri sekä Hemppa ottivat valaistuksen vastuulleen. Tavaraa pyöriteltiin edestaas ja eri kulmiin ja saatiin lopulta kaikkia miellyttävä lopputulos. Meitä meni myös kuvaan mukaan: Meri ja Hemppa valopöydän taakse hassun hatun ja kahvikupin kera, Tanja roikkui köysissä, Anna oli häkissä ja Joel aidan takana. Minä itse lojuin kiven päällä vankipallo nilkassani. Homma sujui hienosti ja oli mahtavaa, kiitokset vain kaikille.

tänään

oli vuorossa maalailua.  Aluksi piti valkata kaksi neliön mallista laattaa ja toinen maalata mustaksi, toinen valkoiseksi. Mielellään vieläpä siten, ettei mitkään sudin jäljet näy. liipslaaps, maalattiin ja suht tasasta jälkeä. Maalauksen valmistuttua ujuttauduin Joelin ja Hempan avuksi.  Poikien täytyi hioa viime viikon maalauspintansa pois sellaisesta hyllyköstä, koska jälki ei ollut oikeanlainen (ilmeisesti heillä oli mattapinta, joka ei tuo jäljennettyä pintaa yhtä hyvin esille kuin kiltävä). Hioin siis klossilla maalipintaa pois.

Pian minulle kuitenkin selvisi, että Sonja on yksin tekemässä omaa kaappiaan, koska hänen parinsa ei ollut paikalla. Loikkasin siis poikien remmistä Sonjan seuraan, pääsisinpähän tekemään tuon kaapin maalaushomman kutakuinkin alusta asti.  Jatkoin siis hiontahommaa vaikkakin eri kaapille.  Homma tyssäsi kuitenkin jonkin ajan päästä, koska hiomakone, jota Sonja käytti, lakkasi toimimasta. Maurin avulla selvisi, että johdossa on katkos. Siispä päädyinkin sähköhommiin: Putikka irti, johdot irti, johdosta pätkä pois ja sitten se kuorittiin ja kuparilangan pätkät pyöriteltiin yhteen ja sitten kaikki takaisin. Olin jo ehtinyt ajatella, ettei sähköjohtojen kuorintaa tarvitse aikoihin enää harrastaa... Mutta toimipas vehje sitten taas.

Hionnan jälkeen sekoitimme pohjamaalin. Ihanaa kirkkaanpunaista!!! Taisin kyllä välillä käydä lakkaamassa mustan ja valkoisen laattani.  En nyt muista, mikä oli se pinta, mitä olimme tekemässä mutta ilmoitan sen myöhemmin.  Niin tehtävänä oli siis tehdä hyllystä sen näköinen, että se olisi jotain muuta materiaalia, kuin mitä se oikeasti on.  Saimme pohjamaalin vedettyä pintaan, kun päivä olikin jo lopuillaan, eli telojen, sutien ja maaliastioiden pesuun ja paikat jonkinlaiseen järjestykseen.

Tänään olin ehkä enemmän perillä asioista kuin ti-ke -tunneilla, ehkä kun asia oli hieman tutumpaa. Mitä nyt ongelmia on ruuvien aukaisusuunnassa. Eihän sitä nyt voi aina muistaa, mihin suuntaan pitää väännellä, vai... No ehkä nyt muistan vaikka sitten senkin.

Kuvia otin ihan reilusti tänään, mutta on ensin hoidettava  koneelle hieman tilaa, jotta niitä saa mihinkään. Unohdin myös picasan käyttäjätunnuksen. Mutten salasanaa. Että ihan pihalla ehkä sittenkin.