Fondi ja avajaisten kulisseista

Patsaan viimeinkin valmistuttua oli aika aloittaa seuraava "pakollinen" työ: fondimaalaus! Olin jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani etsinyt mieluisat kuvat ja hyväksytäänyt ne Maurilla. Meidän on siis tehtävä kaksi fondimaalausta (vähintään 4 neliömetriä), joista toinen on maisema ja toinen katukuva tms. perspektiiviharjoituksena. Kun Maurille näytin muistin virkistykseksi hyväksytyt kuvat, kommentti oli ällistynyt: "Hyi! Viemäri! Olenkos minä tuollaisen mennyt hyväksymään?". Eli perspektiivikuvani on kuvaus viemäristä ja maisemani tulee olemaan ihan perus yksi puu luonnossa. Aloitin fondiurakkani tästä viemäristä, koska koen että hankalampana se on hyvä hoitaa ensin alta pois. Tutustuin kuvaan piirtämällä sitä valopöydän avulla läpi ja sittemmin vapaalla kädellä mallia katsoen. Kun olin aikani piirrellyt ja tutustunut kuvaan, pingotin kankaan pieneen kehikkoon ja pinnoitin sen ykköspohja- US-liima- vesiseoksella. Kankaan kuivuttua piirsin liidulla kuvan ja aloin sotkemaan värejä ja ryhdyin maalaamaan. Kokonaan en saanut pienoisversiota maalattua, koska muut proggikset iskee päälle, josta suurimmasta myöhemmin.

alkuperäinen maisema

alkuperäinen perspektiivi

piirrustusharjoitteita

liitupiirros kankaalle

pienoimaalaus hyvässä mallissa

Toinen homma mitä nyt olen ollut tekemässä liittyy tähän koulun uuteen oppimiskeskukseen. Vammalaan on nyt saatu uusi urheiluhalli, jossa on myös opetustilat ravintolaväelle ammattikoulun puolelta. Siellä oli avajaiset eilen tiistaina 23.10. Koska rakennus vihittiin virallisesti käyttöön, ollihan siellä oltava "vihkinauha" ja sakset joilla nauha leikataan ja saadaan halli "avatuksi". Minulle tuotiin eräänä päivänä suurehkot sakset (räätälin sakset) ja pyydettiin kultaista maalipintaa, jonka sitten maalasinkin saksen käsisijoihin.
päivää ennen avajaisia kävimme pystyttämässä hallille 4mx8m lavan. Lava saatiin Akun tehtaalta ja se koostui kuudestatoista 1mx2m levyelementistä, joihin piirrustusten mukaisesti lisäsimme jalkoja. Itse lavan kasaaminen sujui nopeasti ja hienosti, mutta kun siihen oli vielä laitettava sivuille kangasta peittämään lavarakenteen ja tietysti messumattoa päälle. Aikaahan meni kankaan leikkaamisessa ja teippien asettelussa. Koska lava oli lainatavaraa, oli tietenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lava saadaan palautettua samassa kunnossa, kuin missä se oli saatukin, siksi teippasimme huolella roudarilla alle, johon sitten laitoimme kaksipuoleisen teipin mihin kiinnitimme kankaan ja matot. Mielestäni saimme lavasta hyvän ja siistin näköisen, avajaisetkin sujuivat hyvin ja pääsi ministeri leikkaamaan hienoilla kultasankaisilla saksilla nauhan poikki. Kun väki väheni, pääsimme sitten purkamaan lavan. Purku sujui hienosti ja nopeasti, ainoa vaan että käyttämästämme roudarista jäi kaikki liimat lavalevyihin ja aikaa jouduimme käyttämään sitten siinä, että rapsutimme liimajäljet pinnoilta pois.  Kaiken kaikkiaan avajaissysteemit menivät mukavasti ja kiitokset työtovereille.

esiintymislava

kullatut sakset ja lautanen (lautanen päällysteineen Janin käsialaa

Defeated

Kuten otsikko antaa ymmärtää, epäonnistuin aikataulutuksessani. Paljosta ei lysti jäänyt uupumaan, maalipintaa en ehtinyt naiseen laittaa.
Kuitenkin, sain ratkaistua edellisessä kirjoituksessani valittelemani kulmat. Minä ihan töykeästi vain leikkasin ylimääräisen pois ja ongelma oli sillä ratkaistu. Kun kaikki oli muuten kunnossa, aloin testaamaan pintarakennetta äkkiä veistämiini liekinraakileisiin. Kakkuprojektista oli yllättävää hyötyä, sillä päädyin tekemään naisen mekon samasta kitti-liima-mössöstä, jota käytimme suklaapinnoitteeseen. Siihen sain mukavasti tehtyä kammattua pintaa muovilastalla, johon olin kaivertanut kolosia. Kun olin saanut puolet liekeistä pinnoitettua ja kammattua, Maurilta tuli ehdotus massan värjäämisestä, kun se pinta nyt muutenkin on maalattava tummalla viininpunaisella ennen "pronssipinnoitusta". Sotkin värisekoituksen ja lisäsin väriä seuraavaan massaan, tosin kun massa on vaaleaa ja siihen lisää viininpunaista, tulos on "tat-ta-da-daa" -Vaaleanpunaista!!! Ei sen väliä, kiltisti päällystin akkani vaaleanpunaisella massalla ja kun sain sen valmiiksi, maalailin laatikoita sillä tummalla viininpunaisella. Sitten muistinkin, että ai niin, naisellahan on kaulassa huivi. Huomasin tämän tosiasian loppupäivästä, enkä siis ehtinyt muuta kuin tehdä koeversion. Leikkasin palan mustaa Molton -kangasta,  kastelin sen litamäräksi, kiersin kuivaksi ja kastoin sen tekemääni kipsiseokseen ja asettelin kankaansuiron liekkikoekappaleen ympärille. Koekappale oli tehtävä siksi, että oli katsottava, miten hyvin pystyn kankaan laskotuksen tekemään.  Seuraavana työpäivänä pääsinkin sitten laittamaan naiselle kaulahuivin. Kun olin siistinyt naisen ja kipsit ja muut massat olivat kuivuneet, maalasin sen sillä tummalla viininpunaisella ja seuraavana päivänä kupari- ja kultamaalilla.

Saman maalisävyn etsimistä

Huivi

Pohjamaalaus valmiina

Maalattu!

Tämän harjoitustyön myötä olen oppinut paljon niin materiaaleista, työtavoista kuin itsestänikin. On oikeastaan kamalaa huomata, miten huonon taiteellisen itsetunnon omaankaan. Nainen on oikeasti ihan hyvä työ, se soveltuu teatteriveistokseksi hienosti, sehän se onkin, mutta kun itse näen vain ne virheet ja mokat ja suomin itseäni kaiken aikaa huonosta ajankäytöstäni ja sittä, että kohdistan tässäkin työssä huomioni aivan vääriin asioihin ja turhaan pikkuseikkojen viilaamiseen. Haluaisin kovasti tehdä toisenkin teatteripatsaan ja kokeilla käytännössä, kuinka paljon paremmin sen toisen saisin tehtyä.