scetch up

Tämmösen tein ongelmien kera.

oivoi.

Jahans. Saatiin kuulemma kotitehtävä, itse en viestiä saanut, mutta kuulinpa muilta. Pitäisi huomiseksi luonnostella kymmenen lumiveistosta. Onneksi on atk:ta ja kerkeää kuikuilemaan kuvia toisten veistoksista, jos vaikka ideoita saisi.

Tiistai ja uudenlainen jakso

Päivä aloiteltiinkin sitten puutyötunneilla ilman puuta. Eila oli suunnitellut meidän tekevän vanerisen salkun, esim. piirrustuksia varten ja työt aloitettiin siten, että Eila opasti meitä teknisen piirrustuksen kanssa.  Eipä mitään uutta tullut ilmi, mitä nyt sijoittelu ja tapa saattoivat olla erilaiset siitä, mitä olen itse oppinut (jos edes muistan oikein).  Saimme itse päättää salkun koon. Itse halusin tehdä aika suuren, semmoisen A2:n kokoisen "järkäleen" ja luulen vahvasti, että tulen kärsimään päätöksestäni. Kun salkku saadaan valmiiksi asti, se on tarkoitus mukaelmamaalata (puu/kivijäljitelmä jälleen). Salkun mitoiksi tuli sitten 450x625x70, niihin on laskettu A2:n koko (420x594), siihen hieman ylimääräistä ja lisäksi materiaalin paksuus, eli sivuissa 12mm ja kansissa 6mm. Piirrustaminen oli vähän sellaista ja tällaista, kun ei tietenkään ollut millimetripaperia ja siksi ainakin minun on oltava äärimmäisen tarkka kaikkien näiden viivojen ja kulmien kanssa, kun niin helposti ne millit pääsee heittelehtimään. Sain kuitenkin ihan tyydyttävän kuvannon tehtyä ja seuraavaksi voinkin alkaa miettiä kantamis ja salpamekanismeja... Samalla voikin myös miettiä, miten saa ne edellisen kurssin työt tehtyä. Nyt ollaan sitten Harrin tunneilla ja ehkä vartin päästä päästään testailemaan scetch up-ohjelmaa. Taas.

Voisi kyllä ehkä hieman eilisesta maanantaistakin kirjoittaa. Maanantaihan on se pelätty pienoismallipäivä (eilen viimonen kerta!), mutta siitä huolimatta asiat sujuivat hyvin ja jouheasti ja sain aikalailla aikaan asioita! Sain mm. rungon kutakuinkin kasaan, jalkatelineet liimattua, käsinojia tehtyä ja pyörät sahattua. Nyt ongelmana on ehkä se, että pohdin sitä, pitäisikö pyörän olla liikkuva ja jos kyllä niin miten sen toteutan. Jos pyörän ei tavitse liikkua, olen aikalailla selvillä, miten alaosan toteutan, mutta mietin ja mietin silti.  jep jep, on niissä käsinojissakin hieman epäselvää, muttei paljoa. eli ihan hyvin menee.

Alussa oli tarkoitus tehdä pienoismalli muovista, mutta liima ei pitänyt.

uujee!

Hyvä, hieno päivä takana! Sain neitoa ihan hurjasti eteenpäin, ihan silleen, että muutkin sen huomaa!!! Nyt on kättä, vatsaa, pyllyä ja hieman päänkin hahmotelmaa. Jeejee! Saas nähdä miten huomenna käy.

Толька не время...

Oijoi. Summausta viikosta 46:

Pienoismalli eteni, sain palasia liimattua toisiinsa kiinni! Anitan tunnit oli peruttu, joten tiistaina tehtiin myös pienoismallia. Loppuviikon patsaskohkaukset. Alku meni hyvin, kunnes sievistely sai vallan. Nainen on siis liikaleveä moneen suuntaan

Alkuviikko 47:

Ma ja pienoismalli. Hyi. Liimaukset pettivät, koko homma kyhättävä uudestaan, oivoi. Iltapäivällä lavastetehtävä. Johtajamme Antti oli tulossa tiistaina kuvattavaksi tervehdystään varten ja meidän kuului tehdä hänelle tausta. Itseasiassa kaksi, tuleepahan kiva kisa. Eli kaksi joukkuetta ja seitsemän ihmistä. No, yksihän voisi olla ulkopuolinen tarkkailija, joka arvioi tiimien työskentelyä. Ketään ei kiinnosta, arvotaan. Ketä arpa suosii? Minua. Homma oli kyllä mielenkiintoinen ja sain annettua pehmeän, mutta hiukka rakentavankin kritiikin oloisen palautteen.

Ti ja esvis. Luomisen tuskaa. Oli todella, tuli ruma työ, toivoin ettei edes harkita lähettämistä eteenpäin. Kuvaukset ruokailun jälkeen, oli nopea tapaus. Olisin voinut antaa palautetta.

Ke ja patsas. Hyvä aamujumppa oli, kun autoin Hemppaa hänen tiiminsä lavasteiden purussa, sitten olikin hankalampaa, kun veistos moikkasi minua vääristyneillä mitoillaan. Selkä väärässä asennossa ja lopuksi kaikkea ihan liikaa ja pylly on laatikko ja siitä voisi aloittaa. Mutta kun ei uskalla!!! Jos ottaakin liikaa tai väärällä tavalla väärästä paikkaa ja valmista pitäisi olla perjantaina ja morjens.

jonkinlaisessa vaiheessa oleva naikkonen

Suurenmoisuutta ilmassa

No hei. Loppuviikosta tehtiinkin taas patsaita ja vieläpä suuria sellaisia! Tätä on niin odotettu. Mulla oli mun hahmo tosiaan viidessa palassa ja lähdin sit niistä poistelemaan ylimäärästä materiaalia, onneksi jopa ihan hyvällä tahdilla ja rohkeasti. Keskiviikon iltapäivällä oli tarkoitus liimata palaset yhteen polyuretaanilla, mutta sepäs olikin loppu ja sitä saatais lisää vasta seuraavana päivänä. Torstaina jatkoin siis yksittäisten palojen pienentämistä aina ruokailuun asti, jonka jälkeen vuolin keppejä ylä- ja alaosan liimausta varten ja sitten liimasin alaosat yhteen ja yläosat samaten. Sidoin ne myös oikein hienosti kiinni, jotta osat puristuisivat hyvin yhteen. Ylä- ja alaosaa en tosin vielä liimannut yhteen, kun ajattelin että on se parempi tehdä seuraavana päivänä niin ei käy mitään.
Perjantaina kävin alaosan kimppuun ja veistelin oikein innolla. Tosin aina kun Mauri kävi katsomassa, huomasi hän aina että onpas naisella edelleen liikaa massaa siellä ja täällä. No, siinä sitten veitsi vaan viuhumaan. Pitää kyllä sanoa, että se on jännä, miten sitä ei itse vaan näe noita juttuja, sitä katsoo yhtä kaarta/muotoa ja on siihen tyytyväinen, sitten onkin hauskaa, kun osoitetaan ne paikat mitä pitää vielä työstää. Kun ei ne ihan pieniä juttuja ollut, järkyttäviä massoja! Mutta sainpas sitten liimattua päivän lopuksi ylä- ja alaosankin yhteen, pienien haavereiden jälkeen tosin.

palapeli koottuna

Yläosa sidottuna, ettei uretaani paisu liikaa

Alaosa sidottuna

Sidontaleikkien taustalla Hempan pissapojat

Yläosan ja alaosan yhteen liittämiseen käytettiin uretaania ja puutikkuja, kun sitominen olisi ollut hankalaa

Kaikki osat yhdessä ja sitten liikoja pois

 

 

 

Yläosa vaatii "hieman" työstämistä

Lähellä ja silti niin kaukana...

Ai niin ja hienon muusikon ja taiteilijan kunniaksi lainaus hänen kappaleestaan "rakkautta ja hölynpölyä":

"Sädehtiä sun täytyy sädehtiä
sun täytyy olla ylisopusuhtainen
ja vielä älykäs
ja kadehtia sua täytyy kadehtia
se saa sut humaltumaan onnesta
ja omistamaan elämän"

tititititii

Tänään huomattavasti parempi päivä. Oli piirrustelua. Sakustars-kisojen innoittamana olisi tarkoitus jotain saada aikaan. Aiheena on "luomisen iloa" ja semmoinen luomisen ilo, mistä helpommin viitsii piirrellä, oli kohdallani tietenkin taonta. Hieno ajatus oli jo viime viikolla, kun aihe saatiin, mielessä, mutta milläs taitamaton nyt sitten sen mielikuvansa paperille asettaa? Ruma tuli.

ja Kamala maanantai

Se siitä perjantain onnellisuudesta. Tähän ei ehkä tällä hetkellä kannattaisi kirjoittaa mitään, mutta uhmaanpas nyt vaikka ihan mitä vaan.  Kuten aina, maanantai on kauhulla odotettava päivä pienoismallin takia, nyt se vaan paisui yli äyräiden totaalisesti. Ensinnäkin en saanut yöllä unta, vaan ajatukset pyöri kaiken aikaa siinä pyörätuolissa ja miten se pitäisi tehdä ja mitä siinä vielä on. Päätettiin, että pidän hiukka taukoa piirtämisessä ja katselen osastolla mahdollisuuksia pyörän materiaaliksi. Katsoin ensin kiltisti puutavaraaa jne, mutta täytyihän sinne metallipuolelle kurkata. Sieltä löytyi oikein sopivaa pyörötankoa sun muuta. Kun olin kiertänyt osastoa, menin takaisin luokkaan jatkamaan piirrustusta.  Yksi vaihtoehto oli vielä se, että menisin kaupungille kiertämään ja katsomaan materiaalivaihtoehtoja, mutta mielestäni se ei ollut varteenotettava, koska mm. erikoiskaupat eivät ole auki siihen aikaan ja Tiimari nyt sattuu olemaan semmoinen liike missä käsittääkeni olisi syytä käydä.  Jatkoin siis piirtämistäni ja pääsin siinä kerrankin ihan mukavasti eteenpäinkin sain lisäksi laskettua hieman mittoja siitä, millainen tuolistani tulee.  Sitten pääsinkin kuulemaan, miten on typerää tehdä se homma metallista ja että koko ryhmämme osaa ainoastaan hukata aikaa ja juoruta. Pahus vieköön tässä olla huvikseen kärvistelty ja piirretty sitä pahuksen työtä viittä miljoonaa kertaa, kyllä se itseäkin inhottaa aika lailla!  Jos voisin itse päättää, niin olisin tehnyt sen pienoismallini jo aikalailla valmiiksi, mutta kun tulee ongelmia eikä apua oikein saa, niin minkäs teet? Pakkohan se juttu on sitten väen väkisin kahlattava jotenkin läpi ja yritettävä tehdä parhaansa. höh.

Ei oikesti ollut hauskaa, kuva valehtelee...

Eikä se hauskuus siihen loppunut, ei. Ruokailun jälkeen jatkoimme parturi-kampaajien päätelinettä, jota olin odottanutkin pääseväni tekemään. Aluksi tuntui sujuvan ihan hyvin, mittailtiin reikien paikkoja ja sahailtiin tukikappaleita ja sitten "työt seisoo, kun kukaan ei käskytä" No, hankala tehdä mitään, kun ei tiedä mitä ja kun kysyy, niin kunnon vastausta ei saa. Tämä on ihan simmpeli homma, mutta kun ei ketään tämä kiinnosta tippaakaan..... No itkuhan siinä lopulta tuli ja ärsytti vietävästi muutenkin, kun ihan tosissaan haluaa tehdä. Sitten vain hammasta kiristellen takaisin hommiin ja liimaamaan tukikappaleet paikalleen ja poraamaan reiät ja vähitellen alkoi mielikin jo rauhoittua. Seuraavaksi kannet tukikappaleisiin ja pyörien kiinnitys.  Eipä siinä paljoa enää ehtinytkään tehdä, kun kello alkoi vedellä viimeisiään ja saimme kotitehtävän, jota pitäisi tässä maanantaihin asti sitten mietiskellä.

Anteeksi nyt kauheasti avautumisteksti, mutta oli yksinkertaisesti huono päivä, jota ei todellakaan valvottu yö auttanut tippaakaan. Ehkä huomenna sitten paremmalla mielellä. Pistän nyt kiltisti Ismo Alanko Teholla- yhtyeen "Onnellisuus" -levyn soimaan, se yleensä auttaa...

Hieno perjantai!

Tänään taas tuttuun tapaan teatteriveistosta ohjelmistossa. Jatkoin jonkin aikaa torstailta jäänyttä veistosta. Olin torstaina lähdettyäni ajatellut, että: "tämähän alkaa olla jo tässä". Mutta höpöphöpö, kun tänään tarkastelin naikkosta, löysin paljonkin korjailtavaa. Huomasin mm. että yläselässä on aivan liikaa massaa, nainenhan on joku uimari! Viils,viils ja hieman liikaa vetelin pois, mutta eipä se mitään, koska tulos oli lähestulkoon miellyttävä ja sainkin aloittaa tehdä sitä suurenmoisen kokoista hahmoa! Päätettiin, että nainen on päästä varpaisiin 180-senttinen, mutta ei se fakta riittänyt, koska nainen on takanojaisessa asennossa ja käpälä ylhäällä, oli tehtävä muutama laskelma. Nainen on siis 1944,88 mm pitkä, 553,75mm leveä ja syvyyttä hahmolla on 978,48mm. Tämä on siis teoriassa, koska pelkään että heijastaessa kalvolta kuvaa ja styroks-kappaleita leikatessa voi käydä asioita.

Ja kylläpä asioita kävikin! Kun olin saanut laskettua, millaiset siipaleet leikkaan styroks-mötiköistä ja piirtänyt tarkat viivat, menin kappaleideni kanssa lankaleikkurille. Sain Hempan avukseni (kiitos avusta vielä) ja aloimme yhdessä leikata kappaletta. Pitkälle emme päässeet, kun teräslanka katkesi! No asia korjattiin ja jatkettiin töitä, niin sittenhän se lanka napsahti uudestaan poikki. Lanka takasin paikalleen ja uudestaan, onneksi se tällä kertaa kesti loppuun ja saimme leikattua vaadittavat neljä palikkaa.  Seuraavaksi piirtelin hahmon sivusta ja takaa palapelilleni ja siirsin kappaleet takaisin leikkurille. Ensimmäinen ongelma tuli aika pian vastaan, kun huomasin langan olevan liian lyhkäinen, jotta voisin leikata mitään. No, tajusinpas semmoisen vaihtoehdon, että voin hiukka lisätä pituutta, koska langan päät olivat aika paljon yli kiinnityskohdista, ruuvailin kiristysruuvit auki ja hölläsin lankaa. Mutta ei se ollut ihan tarpeeksi, tilaa olisi pitänyt olla kolmisen milliä enempi. Onneksi pöydän mukaisella sivulla oli jonkin verran tilaa, joten pystyin sen muutaman millin leikkaamaan korkeudesta pois ja pääsinkin leikkaamaan muotoja. Sitten lanka lähti irti, tosin ensin luulin että se oli taas katkennut, mutta onneksi olin vain jättänyt alaruuvin kiristämättä kunnolla. Vihdoin pääsin kunnolla hommiin. Sain leikattua käden ja alavartalon, ylävartalo jäi ensi viikkoon, sillä sen leikkaamiseen langan pituus ei riittänyt, enkä tiennyt missä  uutta olisi ollut. Siivosin työni jäljet ja jäin auttamaan Jenniä ja Anua tavaroiden pakkaamisessa ja auton kuormaamisessa, kun ei minulla mikään kiire yksinäiseen asuntoon ollut. Samallapa näin miten asioita hoidetaan, että ihan hyvillä mielin lähdin viikonlopun viettoon vaikka paljolti se varmaan meneekin pienoismallia pelätessä.

pimpelipom!

jep jep. Viikko jatkunut normaaliin tapaan tiistaisten esvis-tuntien jälkeen, eli patsasta on räpelletty taas eteenpäin. Keskiviikkona sain sen hieman suuremman valmiiksi, tai siihen pisteeseen, että saatoin aloittaa uuden hieman suuremman kokeiluni, kun kerran styroksiakin oli saatu lisää.  Olin vain ehkä liiankin innoissani tai hämmentynyt (koulu alkoi vasta kymmeneltä!), sillä piirsin styroksille kaksi hieman erikokoista naikkosta ja vasta lankaleikkurin jälkeen huomasin neidissä olevan jotain vikaa.  Naisen suurta osaa esittävät lonkkaluut olivat asettuneet aivan liian korkealle vartalossa. Ajattelin olla välittämättä siitä, sillä asiat jotka eniten kaipasivat harjoittelemista olivat ylävartalossa. Hetken ajan veisteltyäni ja konsultoituani Mauria, päädyin siihen vaihtoehtoon, että aloitan kiltisti vain uuden patsaan, koska piirrustuksissani puolestaan oli vieläkin korjailtavaa käsien osalta.
Tänään veistelin sitten tuota uudempaa versiota ja homma sujui aluksi ihan mukavastikin. Mutta lähestulkoon koko projektin ajan, ovat patsaani jalat olleet minulle se ongelmakohta, enkä pääse niistä ongelmista millään eroon. En ihan itsekkään tiedä mikä on se eksakti ongelma, kun niitä tuntuu olevan oikeastaan monta pientä.  Nainen on pihtikinttu, sen reidet eivät ole tarpeeksi pyöreät ja täyteläiset, jalkojen asento on väärä ja sitten veistänkin hups! liikaa (Yleensä ongelmani on turha siloittelu).  Sitten kun tuo kaikki rysähtää päälle, niin kaikki romahtaa. Ihan vain siksi, koska tykkää tuosta patsas-projektista ja sitten ei osaakkaan tehdä sitä kunnolla eikä vaan ymmärrä missä on vika, niin kyllä hiukka itkettää. Ihan tämän kunniaksi vaihdoinkin artistia Sielun veljistä Thy Serpentiin, että oikein voisin velloa itsesäälissä tämän illan ja huomenna aloittaa reippaasti korjaamaan virheitä ja jos vaikka pääsisi vihdoinkin aloittamaan sen ison patsaan tekemisen!

"Like a corpse rotting in a rack
or wintry winds coming over fast
It is all reminder of a single fact ;
all life held so dear is only here to pass"
-A.Litmanen

Hupsista!

Onpas kestänyt taas tässä välillä. Puolustuksekseni saan onnekseni syysloman, joka oli toissa viikolla. Sitten asiaan: Mitä on tehty? Teatteriveistosta, teatteriveistosta, teatteriveistosta, teatteriveistosta, pienoismallia, teatteriveistosta, teatteriveistosta, kaapin maalausta, teatteriveistosta, kuvallisia, tuossa suhteessa kutakuinkin.  Teatteriveistosta tekee oikein mielellään, työskentely on mielekästä ja innostavaa, ainakin omasta mielestäni, hieman ehkä jopa harmittaa, kun "täytyy" välillätehdä muitakin hommia. Olen veistoksesta tehnyt kaksi pientä ja yhden hieman suuremman version. Luulen, että tarvitsee tehdä vielä yksi hieman suurempi versio ennen suurta veistosta, ihan vain sen takia, kun piirrustuksiin täytyy tehdä hieman muutoksia.

Pienoismalli ei oikein puolestaan ota tulta alleen. Suorastaan pelkään tehdä sitä pyörätuolia, mutta se ehkä johtuu paljolti siitä, että pohjamateriaalia on niukalti ja kun ensimmäisissä piirrustuksissa mittasuhteet eivä olleet oikein. Kai sitä vain  pelkää sitä epäonnistumista vain niin paljon, että se ottaa vallan. Tosin tänään sain sitä hieman eteenpäin, mutten tarpeeksi. Pyörien mitat on vielä hakusessa ja sitten mahdolliset apupyörät eteen ja jaloille boksi ja ja ja...

Kirjahyllyprojekti taas tuli suht onnistuneeseen päätökseensä viime maanantaina. Maalasin sen loppuun itse, kun ei muita ollut paikalla, mutta eipä se haitannut, koska sainpahan tekemistä koko loppupäiväksi. Kolmelle olisi ollut siinä liika niukalti tekemistä. Jee! yksi projekti valmis! Ja tänään heti tuppasi uutta kehiin. Jenna kun oli suunnitellut parturikampaajille semmosia kampauspää-telineitä ja niitä aloimme sitten työstämään. Mielestäni työskentely sujui ihan mukavasti ja jokainen teki hommia. Siitä sitten ensi viikolla lisää.


"ja lopulta voidaan todeta että ihminen muistuttaa aika paljon merenneitoa jota on puukotettu naamaan"
-Jussi Moila/Ville Ahonen